Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 13.8.2020

Yhteistyöllä lisää lahopuuta talousmetsiin

Metsälajeistamme neljännes eli yhteensä noin 5000 lajia on riippuvaisia lahopuusta. Lahopuu onkin yksi tärkeimmistä metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavista metsän rakennepiirteistä.

Metsäalalla lahopuun merkitys on tunnistettu ja siksi talousmetsissä on jo vuosikymmenten ajan tehty toimia, joilla lahopuun määrää pyritään lisäämään. Kun metsäsertifiointi käynnistyi Suomessa 30 vuotta sitten, tuli säästöpuiden jättämisestä osa normaalia metsätalouden toimintaa. Säästöpuut palvelevat monia eliölajeja muuttuessaan vähitellen ensin elävistä puista pystylahopuuksi ja lopulta maalahopuuksi.

Vielä säästöpuiden jättämistäkin kustannustehokkaampaa on olemassa olevan lahopuun säilyttäminen metsätalouden toimenpiteissä. Jos taas metsässä ei ennestään juuri ole kuollutta puuta, saadaan sitä muodostumaan nopeammin tekemällä tekopökkelöitä. Kun elävä puu katkaistaan muutaman metrin korkeudelta, lahoaa pystyyn jäävä pökkelö nopeasti.

Lisää tietoa ja osaamista lahopuukysymyksissä

Metsälajien uhanalaistumiskehityksestä ja uhanalaistumisen syistä on viime vuosina saatu uutta tietoa. Siksi lahopuuhaasteeseenkin on tartuttu aikaisempaa pontevammin. On selvää, että lisäämällä talousmetsien lahopuumäärää voidaan vaikuttaa positiivisesti monen lajin elinolosuhteisiin.

Metsäteollisuus käynnisti vuonna 2017 Lisää lahopuuta talousmetsiin -toimintaohjelman, jolla on selkeä tavoite: lisätään talousmetsien lahopuumäärää ja parannetaan metsiin jäävän lahopuun laatua. Keskeistä toimintaohjelmassa on kasvattaa tietoutta lahopuun merkityksestä sekä lahopuun lisäämisen keinoista. Myös metsäteollisuuden puunostajat ovat sitoutuneet varmistamaan henkilöstönsä sekä korjuu- ja metsäpalveluyrittäjien tietämyksen lahopuun merkityksestä. Lisäksi lahopuukysymykset otetaan esille metsänomistajien kanssa aina puukaupan yhteydessä.

Monimetsä Luonnonhoito mukana talousmetsien arjessa

Metsäalan yhteisen Monimetsä -hankkeen tavoitteena on tietoisuuden ja osaamisen lisäämisen kautta ylläpitää ja parantaa metsäelinympäristöjen ja vesistöjen tilaa. Vuonna 2016 käynnistynyt, nyt jo toiseen vaiheeseen edennyt maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke edistää luonnonhoitoa osana talousmetsien arkea. Metsäteollisuuden lahopuuohjelman tapaan myös Monimetsä-hankkeessa keskeisessä roolissa on metsänomistajien luonnonhoitotavoitteiden siirtyminen käytännön toteutuksen tasolle.

Metsäala on sitoutunut tekemään yhdessä töitä metsäluonnon monimuotoisuuden eteen. Kun koko ketju metsänomistajasta ja puunostajasta metsätaloustoimenpiteiden toteuttajaan tekee töitä saman tavoitteen eteen, saadaan tuloksia parhaiten aikaiseksi.

Kommentit

4 kommenttia “Yhteistyöllä lisää lahopuuta talousmetsiin”

  1. Ilpo Pietilä

    Varsin asenteellinen ja pintapuolinen lahopuun tuhoojatahon “sielunhoito” – kirjoitus. Pelkkä mainospalateksti.

  2. Ilpo Pietilä

    Lisäksi tekopökkelöinto on lähinnä “tuulesta” temmattua. Tutkimusnäyttö niiden merkityksestä puuttuu tyystin. Usko ei ole tiedon väärti metsäasioissakaan. Vanhaa sanontaa siteeraten: “Höpön pitän höpönä”!

  3. jorma helenius

    Pohjois- Karjalassa (vähintäänkin siellä) kuivien kankaiden rajut äestykset muuttavat pysyvästi kauniit puolukkapohjaiset kankaat kanerva/ jäkälätureikoiksi ja osin räkämäntyä kasvaviksi paahdeaukioiksi, kun kosteutta tasaavan kuntta ei enää toimi. 1cm/ tuhat vuotta on 10- 12 cm kunttaa muodostunut jääkauden jälkeen ja nyt se rievotaan rikki liian järein menetelmin ja konein vain perustellen halvimmaksi uudistamismenetelmäksi.
    Maisemaan jää ikuiset arvet, sillä aluskasvillisuudebn sitoessa äestysurat, eivät ne enää minkään vaikutuksesta tasaannu. Metsien moninaiskäyttö mm. matkailussa tms toiminnassa estyy maaston muututtua rumaksi ja vaikeakulkuiseksi.’
    Alkaneen ilmastonlämpenemisen vaikutuksia ei mitenkään huomioida metsäpohjien käsittelyssä. Paahteisuus ja kuivuus tulee lisääntymään ja metsäpohjaa avataan rajusti vähääkään välittämättä.
    Ohut kunttaiset metsäpohjat uudistuisivat luontaisestikin- jos niin haluttaisiin.
    Luontoa ei pidä kohdella halvasti, vaan kestävästi. Äestys ei mitenkään tue luonnon monimuotoisuutta. Olen kuvannut ilmiötä n. 40 vuotta, koska teen työni metsissä. Miksi ei kukaan valtion , suuryhtiöiden eikä yksityismetsissäkään välitä väärän hoitotoimenpiteen pysyvistä vaikutuksista ja haitoista? Ahneus ja halpuuttaminen metsissä on ylittänyt kestävyysrajat- kannattaisiko herätä?
    Juhlapuheet ja todellisuus eivät kohtaa.
    .N. 40 vuotta on vanhin äestys, minkä tiedän- ei pienintäkään merkkiä palautumisesta.
    Harmi, ettei ole kuvien lisäämismahdollisuutta…miksi ei? Olisin laittanut ennen ja jälkeen äestämisen kuvat. Jälkimmäisessä ei olisi enää tarvinnutkaan katsoa kaunista tuottoisaa puolukka ”mattoa”.
    Järkyttävää että täysin väärä ”hoitotoimenpide” jatkuu ja sallitaan kenenkään puuttumatta tuhansien hehtaarien vuosivauhtia. Kyse ei ole pienestä paikallisesta haitasta, vaan järjstelmällisestä tietyn karun metsäpohjatyypin tuhoutumisesta pysyvästi. Tervetuloa vaikka Lieksaan tai Ilomantsiin toteamaan tilanne.

  4. jorma helenius

    Tuohon edelliseen kommenttiini jäi lisäämättä, että em. metsiin ei juuri jää lahopuuta hakkuiden jälkeen, kuin vähäinen oksistosta ja kannoista muodostuva määrä. Kun rikkirevitty kuntta lahotetaan ja syötetään seuraavalle puusukupolvelle, karuuntuu metsäpohja väkisinkin. Vaikuttaa siltä, että maaperän kuivuminen äestyksen avaamisen seurauksena muutenkin muuttaa tai hidastaa lahoamisprosessia ? Metsissä ei ole luontaisia keloja ja maapuita juuri nimeksikään. Muutamien puiden säästö typpäät eivät tilannetta juuri paranna, vaikka tuuli ne useimmiten varsin nopeasti kaataakin. Avohakkuiden aiheuttamat tuulenkaadotkin korjataan pääsääntöisesti pois, jolloin lahopuuta ei sitäkään kautta juuri muodostu.
    Kaikenkaikkiaan metsien käsittelyssä tulisi siiryä luontoa ja monimuotoisuutta kunnioittavampaan suuntaan ja pienimuotoisempaan hakkuu toimintaan, jolloin monimuotoisuus voisi kehittyä nykyistä parempaan suuntaan. Havaintoni on, että valtakunnan “takapihalla” juhlapuheiden ylevyydestä ei tekojen muodossa ole mitään tietoa.

Jätä kommentti