Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 22.7.2019

Suomi on palaamassa tulevaisuuteen

Uusi hallitus on valmis investoimaan Suomen tulevaisuuteen. Se satsaa talouden uudistumiseen muun muassa lisäämällä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan voimavaroja.

Hallitusohjelma onkin täynnä innovaatioympäristön kehittämiseen liittyviä keinoja. Yksi keskeisistä työkaluista hallitusohjelmassa on niin kutsuttu julkisen ja yksityisen sektorin innovaatiokumppanuusmalli. Se tunnetaan kansainvälisesti paremmin Public-Private Partnership -mallina, lyhyesti PPP:nä.

 

Mikä ihmeen PPP-malli?

 

PPP-toimintamallissa on kyse yritysten, tutkimussektorin ja elinkeinoelämän yhteisestä panostamisesta hankkeisiin, jotka eivät syntyisi yhden yksittäisen tahon voimavaroin. Ei, vaikka hankkeet olisivat toteutuessaan vaikutuksiltaan arvokkaita yhteiskunnalle.

Tällaisia vaikutuksia ovat esimerkiksi ilmaston lämpenemisen hidastuminen, työllisyyden pitkäjänteinen kasvaminen, sairauksien kukistuminen tai vaikkapa luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

PPP-mallissa yritykset sijoittavat tyypillisesti 50 prosenttia tarvittavista panoksista. Julkinen toimija ja tutki-mussektori sijoittavat loput.

Panoksiksi lasketaan puhtaan rahan lisäksi myös työ ja materiaalit. Julkinen tuki myönnetään hankkeille yleensä avoimen hankekilpailun ja asiantuntija-arvioinnin jälkeen.

 

Miksi sijoittaa julkisia varoja yritysten innovaatiotoimintaan?

 

Innovaatiot jalkautetaan yhteiskunnan käyttöön pääsääntöisesti kaupallisten tuotteiden ja palveluiden muodossa. Monesti onkin kysytty, miksi valtion pitäisi osallistua PPP-mallin mukaiseen toimintaan, jos yritykset synnyttävät sillä voittoja?

Yrityksillä ei aina ole taloudellisia valmiuksia kantaa yksin niitä moninaisia riskejä, joita innovaatioiden synnyttäminen ja niiden saattaminen yhteiskunnan käyttöön vaativat.

Riskit eivät liity pelkästään itse teknologian kehittämiseen. Epävarmaa on usein myös se, ottavatko käyttäjät innovaatiot omakseen, ja pysyvätkö lainsäädäntö ja poliittiset linjaukset teknologialle suotuisina myös jatkossa. Epävarmaa on myös, onko markkinoilta saatavilla hankkeeseen soveltuvaa rahoitusta ja synnyttääkö innovaatio tarpeeksi suuria tuottoja maksaakseen kehityskustannuksensa takaisin markkinoiden vaatimassa ajassa.

Joskus kokonaisriski kasvaa yksittäisen yrityksen näkökulmasta kestämättömäksi. Tällöin yritys ei toteuta hanketta lainkaan, vaikka sitä yhteiskuntana myönteisten vaikutusten toivossa haluaisimmekin. Siksi innovaatiokumppanuusmallissa yritykset ja yhteiskunta kantavat riskit yhdessä.

 

Minkälainen PPP-malli kannustaa panostamaan innovaatioiden kehittämiseen?

 

Innovaatiokumppanuusmalleja on monenlaisia. Toimiviksi todetuilla malleilla on yhteisiä piirteitä.

Yksi niistä on julkisen vallan pitkäjänteinen sitoutuminen. Ruotsissa valtio on sitoutunut rahoittamaan PPP-mallille rakentuvia strategisia ohjelmiaan 12 vuoden ajan. Tämä luo tarvittavaa vakautta yritysten ennustettavuutta vaativille sijoituspäätöksille.

Toinen piirre on mallien yritysvetoisuus. Tällöin panosten kohdentamisessa varmistetaan, että hankkeilla on suuri liiketoimintapotentiaali, hankkeet synnyttävät merkittäviä kansainvälisiä kumppanuuksia ja kasvumahdollisuuksia, hankkeet tukevat liiketoiminnan kehittämistä Suomessa, ja hanke perustaa vahvalle suomalaiselle osaamiselle.

Toimivissa malleissa suuret ja keskisuuret veturiyritykset toimivat kasvurakenteina heiveröisille uusille ekosysteemeille. Innovatiiviset kasvuyritykset voivat hyödyntää veturiyritysten kansainvälisiä markkinarajapintoja, pääomaintensiivisiä tuotantoinfrastruktuureja ja globaaleja toimitusketjuja päästäkseen myymään ratkaisu-jaan maailman markkinoilla.

Lopuksi kannustava innovaatiokumppanuusmalli jakaa myös innovaatioiden tuotanto- ja markkinakokeiluihin liittyvät riskit.