Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 6.7.2018

Saako Suomen metsiä käyttää ja muita vastakkainasetteluja

Kommentit

8 kommenttia “Saako Suomen metsiä käyttää ja muita vastakkainasetteluja”

  1. Eino Turjake

    Kysymys on aika retorinen, sillä rationaali vastaus voi olla vain kyllä!
    Kyllä sanaa on kuitenkin täydennettävä kahdella, eiikä vain yhdella sanalla: Vastuiullisesti ja oikein.
    Mikä on vastuullista ja mikä on oikein onkin laajan keskustelun paikka sillä aivan liikaa metsiämme käytetään minun silmieni nähden ja päättelykyvyllä sekä vastuuttomasti, että väärin.

    Avohakkuut, metsän kaupallisteollinen ennergiakäyttö ja liian nuorena päätekorjuu ovat sekä väärin että vastuuttomia ja itseasiassa syövät metsäteollisuuden omaa jalkaa. ja tulevaisuutta.

    Täysikasvuista puuta pitää monestakin syystä olla mutta erit6yisesti puusepän ja rakennusteollisuuden tarpeisiin missä jalostusaste on sellua merkittävästi korkeampi. Energiakäytössä jalostusarvo on oikeastaan negatiivinen kaikkine seivu-ja haittavaikutuksineen

  2. Tapani Honkanen

    Suomen metsät ovat kehittyneet viimeisten 60 vuoden aikana suotuisasti: puuston kasvu on lähes kaksinkertaistunut ja puusto puolitoistakertaistunut. Meillä on puuston puolesta varaa lisätä metsiemme kaikenlaista käyttöä voimakkaasti. Kannattaa selvittää metsiemme kestävät hakkuumahdollisuudet ja arvioida tilannetta sen mukaan. Meillä on erinomaiset tiedot metsistämme jo vuodesta 1924.
    Professorit Kullervo Kuusela ja Aarne Nyyssönen laskivat aikoinaan metsiemme maapohjan teoreettisen tuottokyvyn puuston kiertoajat huomioon ottaen. Metsämme ovat nyt aika lähellä sitä. Jos emme hakkaa puustoja sopivasti puulajin ja maapohjan kasvukyvyn mukaan niiden kasvu hidastuu ja lopulta kääntyy negatiiviseksi. Siis poistuma on suurempi kuin kasvu. Kannattaa ottaa selville asiat ja puhua sitten vasta.

  3. Eino Turjake

    Minun milestäni Tapani Honkanen kirjoittaa puhtaasti imettyä etunäkökohtapropagandaa eikä taida ymmärtää mitä sana tilasto tarkoittaa.
    Kuten sanoin metsiämme voidaan ja niitä pitääkin käyttää, mutta vain vastuullisesti ja oikein.
    En usko olevani ainoa tässä maassa, joka omin silmin ja kenttähavainnoin on tullut tilastotutkijoita ja eturyhmien tutkijoista vastakkaiseen käsitykseen.
    Mitataanpa ihan aluksi vaikkapa 80 vuotta tai sitä vanhemman puun sisältö per metsähehtaari vuonna 24 ja vuonna 2017 ja vedetään vaikka tästä yhdestä metsän laadun kriteeristä ja laatupuun määrästä johtopäätöksiä

  4. veikko hintsanen

    Mielestäni metsän käyttö käsittää arviot siitä miten klusteri kokonaisuus on maassa hoidettu
    1) Istuttaminen, kasvu, kasvattaminen
    2) Hakkuut ja varastointi ennen kuljetusta
    3) Kuljetukset
    4) Varastointi kuljetusten jälkeen
    5) Jalostus
    6) Varastointi ja kuljetukset
    7) Mahdollinen Jatkojalustus
    8) Varastointi kuljetus ja Myynti
    ja tämän arviointi miten mikin vaihe vaikuttaa kokonaisuuteen, ilmastoon, energian käyttöön ja onkin sitten isompi juttu optimointi tai analyysi, jota Suomessa ei vielä ole otettu edes keskusteluun saati sitten ympäristöministeriön tai liikenneministeriön ohjelmiin tai tutkimuksiin. http://www.sisavesi.fi/wp-content/uploads/2018/04/16.1-muutoshakemus-valitus-Finnpulp-Kuopio-2017.-.pdf

  5. Risto Lentonen

    Nykyisten tehoviljeltyjen peltojen muodostaminen on merkinnyt kuoliniskua luonnolle näille alueille. Nyt ollaan rakentamassa metsistä puukuitupeltoja mikä merkitsee samaa metsille ja metsäluonnolle , häviämistä. Metsäammattilaisille tuntuu biologia ja kemia sekä fysiikka olevan outoja asioita, sillä siihen malliin avohakkuita puolustellaan. Tunnustettava kuitenkin on, että haluttaessa kasvavalle ihmismäärälle kasvava elintaso muiden lajien on väistyttävä.

  6. Jussi Seppälä

    Itse olen metsänomistaja ja huolehdin metsästäni niin siitä on taloudellista ja “halaus” apua itselleni ja tuleville polville.
    Poromies sanoo, että poroja hoidetaan että niitä on kahtapuolen puuta. Samoin metsää tulee hoitaa niin että puita on kahtapuolen kantoa.

  7. Juha Aaltoila

    Värisokeudesta on tullut kansantauti, kun niin paljon puupelloista touhotetaan. Syksyinen junamatka Hki-Rovaniemi tai autoretki Joensuu-Vaasa osoittaa puupellon -käsitteen vähintäinkin kyseenalaiseksi. Ja jos et maasta usko, niin kurki ilmalaivan akkunasta alas.

    Tuo väen ramppaaminen metsissä on minulle outo juttu; Porvoossa ja Vihdissä marjastan ja sienestän, Paloheinän 7,5 km:n lenkkiä sauvakävelen ja kovin on autiota sulan maan aikaan — ei oikein juttukaveria puhelias löydä — eli hiukan pistäisin sordiinoa Luken etc. galluptätien ja -setien pasuunan nokkaan.

  8. Matias

    Metsien hoito ja hyödyntäminen toteutuu pitkälle yksinomaisten hyötynäkökohtien mukaan, joka tarkoittaa
    tehokkuutta, tuottavuutta mutta elinkaariajattelu yksittäisen alueen pitkäaikaisen elinkelpoisuuden säilyttämisessä unohtuu.
    Siis se ekologia ja vaikutukset maapohjaan, eliöstöön, elpymiseen niin että eliöympäristö ei kutistu tai näivety.

    Vanhoissa metsissä tämä monimuotoisuus säilyy ja uusiutuu, tosin ajallisesti nykyisten välittömien hyötynäkökohtien
    mukaan aivan liian hitaasti.
    Ei ole varaa säilyttää monimuotoisuutta, eliöstöä, eläimistöä joka on ekologisen alueen keskinäistä vuorovaikutusta
    ja siten elinkelpoisuutta.

    Haitat näkyvät pitkään tehotuotannossa, alueen ekologia muuttuu ja kutistuu.
    Tosin sama mitä tapahtuu kaikkialla maailmassa, alkuperäisen ympäristön katoamista, sademetsissäkin, sitä tapahtuu Suomessakin.

    Vastuullisuutta ja hyötykäytön rajaa ei ole määritetty yksikäsitteisesti.
    Nähdään vain puu, ei muuta puiden ympärillä.
    Istutettu taimi ei palauta metsää, sitä ei ole aikaa enää odottaa.

Jätä kommentti