Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 19.1.2018

Metsäteollisuus siirtyy innovoiden uudelle vuosisadalle

Metsäteollisuus 100 vuotta

Kommentit

5 kommenttia “Metsäteollisuus siirtyy innovoiden uudelle vuosisadalle”

  1. Eino Turjake

    Minusta metsäteollisuuden suurimmat “innovointitarpeet” ovat seuraavia:

    Miten kyetään vähentämään puun minkään osan energiakäyttö minimiinsä kun sen jalostsarvo on pienin mahdollinen ja ilmaston kannalta yksinkertaisesti negatiivinen. Tällä en tietenkään tarkoita metsäteollisuuden oman prosessoinnin puuhylyn polttamista metsäteollisuuden omissa kattiloissa.

    Miten saadaan kehitettyä sekasellu minkä raaka-aineeksi kelpaa myös siivouspuu hake tms.

    Miten saadaan ligniinejä paremmin jalostettua metsäkemian tuotteiksi

    Miten saadaan tekstiilikelpoista kuituseosta ajettua paperikonetasoisesti esimerkiksi laajentamalla kuituvalikoimaa puukuiduista nopeasti viljeltävään ja meillä satoisaan hamppukuituun tei vaikkapa pellavakuituun tärkeimmär vain nimetäkseni

    Miten saadaan metsät hoidettua paremmin niin että osa puusta kelpaisi myös puuseppätasoiseen ja rakennuskäyttöön lujuusominaisuuksiltaan. Rautalangasta nostettua päätehakkuun ikää ainakin 50 vuoteen Oulun eteläpuolella ja 60 vuoteen pohjoispuolella.

    Miten saataisiin tehokas suuralustuonti organisoitua sekä havu-, että lyhytkuituisen puun tuontiin kuitukäyttöön paremmin ja nopeammin viljeltävistä maista

    Miten saataisiin metsäteollisuuden sisävesikuljetukset ja reitit avattua niin että aluksi 2500-3500 DWT aluksilla olisi pääsy sekä Päijänteen, että Saimaan vesistöihin uutta Kymijokilinjaukseen perustuvaa merireittiä myöten

    Tässä vain innovointitarpeen ilmiselvää pintaraapaisua

  2. veikko hintsanen

    Mielenkiinnolla seuraan Eino Turjakkeen asiantuntevia kommentteja tällä palstalla.

    Olen samaa mieltä Jaatisen kanssa siitä, että on todella hienoa, että metsäteollisuus on olemassa ja se edelleen panostaa Suomeen.

    ja Turjakkeen kanssa siitä, että metsäteollisuus eritoteen on ”unohtanut” kestävän kehityksen ja liikenteen taloudellisuuden peruskriteeriot, kun se on organisoinut omaa metsäteollisuuden raaka aine ja valmiiden tuotteiden kuljetuksia, erityisesti sisämaan tehtaiden osalta koko 2000 luvun.

    Syykin on täysin selkeä.

    Logistiikkaa ei päästetä vapaaseen kilpailuun, koska se on kartellin jälkeen tehokkain ja huomaamattomin keino pitää raaka aine virrat omissa käsissä. (KTM raportti 16/2007 sivu 24) .

    Kaikki edut, mitä vesiliikenne muutoksista voitaisiin saada yritetään metsäteollisuuden etujen puolustamisiksi siirtää maaliikennemuodoille.
    Esimerkkinä maassamme 2010-2013 käyty rikkidirektiivi keskustelu, mikä päättyi siihen että merenkulun rikkidirektiivi valtion kompensaatiot ulotettiin käsittämään maantieliikennettä, sen sijaan että olisi kehitetty maamme edellytyksiä toteuttaa ilmasto, kestävän kehityksen ja EU liikennestrategian mukaisen sisävesiliikenteen avulla.

    Valtio on suhtautunut maantieliikenteen kehittämiseen erityisen suopeasti, jopa niin että valtio on muuttanut EU:ssa sovittua liikennemoodijakoa metsäteollisuudelle sopivaksi poistamalla sisävesiliikennemoodin LVM liikennemoodijaosta budjeteista , tutkimuksesta, ja hallinnosta (Merenkulkuhallituksen lakkautus; ELY-toimiala jaot ja henkilökunta , tuleva Trafi-viestintävirasto yhteen sulattaminen jne…) ja korvannut viidentenä liikennemuotona sisävesiliikenteen sijaan viestinnällä. vain joitain mainitakseni.

    Kaiken huippuna mielestäni on se että ympäristöviranomaiset ovat jättäneet metsäteollisuudelle ympäristölupia myönnettäessä liikenteen päästöjen pienentämiset arvioimatta kokonaan vaikka valtio on tehnyt jo vuonna 2011 EU :ssa liikennepoliittisen strategian jossa maantieliikenne volyymejä (päästöjä) pienennetään siirtämällä niitä raide ja vesiliikenteeseen.

  3. jorma fagerroos

    90-luvulla järjestettiin kansallisia kilpailuja puun käytölle. Erityisesti etsittiin harvennuspuulle, eli ns. sellupuulle muitakin käyttökohteita kuin sellu ja haketus
    energiakäyttöön. Kehitin kilpailujen innostamana Lock-Wood menetelmän, joka hyödynsi pienpuuta mekaanisesti. Menetelmällä ja koneratkaisuilla tuotettin paksua liimapuulevyä, jolle ilmaantui useita käyttökohteita. Menetelmä palkittiin monella kansallisella palkinnolla ja muun muassa Inno-Suomi palkinnolla vuonna1999.
    Lock-Wood tuotantoyhtiö meni valitettavasti konkurssiin vuonna 2003. Yhtiöllä oli vaikeuksia saada aikaan riittävä tuotantokapasiteetti. Osaltaan siihen vaikutti metsäteollisuuden 1997-2004 harjoittama puukartelli, eli kuitupuun “hintahallinta”. Erityisenä piirteenä oli metsäteollisuuden erään suuryhtiön vuonna 2000 esittämä sopimus ostaa tuotantoyhtiön osakepääoma. Ostoaikeet olikin selkeä harhautus, joka paljastui esisopimuksen jälkeen, kun kauppa peruuntui. Kaupan peruuntuminen oli selkeä viesti Lock-Wood tuotantoyhtiön rahoittajalle, kun valtakunnallinen toimija vetäytyi ostoaikeistaan. On hieno asia, että metsäteollisuus siirtyy innovoiden uudelle vuosisadalle ja järjestää opiskelijoille mahdollisuuden tuosa esiin uusia ideoita hyödyntää puuta. Metsäteollisuuden tulisi kunnioittaa kokemusta ja osaamista sekä kehitettyä Lock-Wood menetelmää, joka kaikkine teknisine koneinnovaatioineen kehitettiin vuosikymmenten kokemuksella. Kaikki osaaminen ei ole, eikä voi olla suurmetsäteollisuudessa. Suurmetsäteollisuudella on kuitenkin suuri valta ja mahdollisuus tuhota sellaiset innovaatiot, joita voivat vaikuttaa puun hintakehitykseen. Muista vakavista seuraamuksista tässä yhteydessä puhumattakaan.

  4. Esko Ylilammi

    Puukartelli tuomittiin markkinatuomioistuimes ja valtio nettosi yli 50 miljoonaa. Huvittavinta täs on että metsänomistajat jotka haastoivat kartelli puunostajat, hävisivät oikeustaitelun.

  5. jorma fagerroos

    Oikeustaistelu seurasi myös kehittämästäni Lock-Wood innovaatiosta. Hävisin oikeustaistelun, enkä saanut takaisin innovaatioon liittyviä patenttejani, eikä
    minua vapautettu kilpailukiellosta hyödyntää omia keksintöjäni. Tämä menettely
    on direktiivin 2004/48/EY vastaista. Yksityisyrittäjä ei saa oikeuksiaan näissä yhteyksissä, kun taustalla on voimaa ja valtaa, jota osataan taitavasti käyttää.

    Tästä johtuen tulisi huomioida ja turvat opiskelijoille suunnatun innovaatiokilpailun
    mahdollisten keksintöjen tulos ja hyöty. Kenelle hyöty lopulta menee?? Nyt kun metsäteollisuus siirtyy innovoiden uudelle vuosisadalle, innovaatiot, jos ne huomioidaan kansallisella palkitsemisella, tulisi myös olla EY-direktiivin mukaisesti turvattuna, resitaalijakson kohdassa 2. mainitun määräyksen mukaan. Kättely, palkinto, hetkellinen kunnia ei riitä.

Jätä kommentti