Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 2.12.2016

Metsänomistaja kolme kertaa vuodessa

Kommentit

8 kommenttia “Metsänomistaja kolme kertaa vuodessa”

  1. Pentti Rahtu

    Omalta kohdaltani sanon seuraavaa: paikallinen metsäyhtiön edustaja “kehoitti” minua myymään metsäni ja maani pois, koska mitäpä minä niillä teen. Kyseessä on tilanne, jossa olen perinyt koko vanhempieni omaisuuden. Kuulemma minulla on “niin hyvä ammatti ja tuleva eläke etten tarvitse perittyä omaisuutta kun olen “korkeastikoulutettu” ja ihan muulla paikkakunnalla.

    Jonkin verran tuli “hien maku suuhun” – olikohan “neuvo” pelkästään hyvää hyvyyttään annettu vai ihan “muita tarkoitusperiä varten”.
    En ole myynyt heille saati muillekaan. En kaipaa asiaan kommentointia

    1. Jari Lantta

      Hei

      Kyllä metsää pitää hoitaa ja tehdä tarvittavia hakkuita , mutta ei sitä kannata maapohjineen myydä, varsinkaan jos on hyvissä töissä, eikä ole rahantarvetta.

      Metsien hoitotyöhön voi palkata tekijät ja pystykaupalla voi myydä harvennushakkuu puuta. On ihan mukava omistaa jotain pysyvää.

  2. Aimo Huikka

    Minä katselen metsää täysin perinteellisen “metsäympyrän” ulkopuolelta. Puhtaasti teollistaloudellisesti yhdistettynä järjelliseen ilmaston, luonnon ja metsänhoidon tarpeisiin.

    Siksi olen systemaattisesti esittänyt, että metsänomistus olisi kokonaan uudelleenorganisoitava niin, että talousmetsät olisivat ehkä 50-100 suuromistajan hallussa ja ammattimaisessa hoidossa. Yksityismetsät pitäisi rajoittaa vain ns. mökkimetsiin eli pihapiirimetsiin.

    Olen myös systemaattisesti todennut, että jos metsiä tarkastelee objektiivisesti varmi9mmalla tutkimustavalla eli tilan arviointi näköhavaintona, niin metsämme ovat kaikilla mittareilla erittäin huonossa kunnossa ja huonosti huonolla metsäpolitiikalla hoidettuja. Niissä ei ole kovinkaan kehuttavaa ainespuusisältöä vaan se on huvennut vuosikymmenien mittaan merkittävästi eli biohiilen varastoamme jatkuvasti kutistetaan ja siirretään ilmaan.

    Harvat ymmärtävät asioiden todellista tilaa ja omistusmuutoksenkaan tarvetta kun heille syötetään jatkuvasti “tilastoa ja tutkimusta”. Monet eivät edelleenkään tajua tilaston olevan maailman suurin vale jonka rinnalle valeen täydentämiseksi on noussut “tilaustutkimus”

    Metsäteollisuutemme tarvitsee ainespuuta ja kaikki mahdollinen on tehtävä jotta sitä olisi kilpailukykyiseen hintaan tarjolla niin, että metsääkin olisi olemassa.

    Jopa metsäteollisuudessa kaikki sen edustajat eivät ymmärrä edes oman teollisuutensa etua vaan sitä on meidän ympyrän ulkopuolisten puolustettava.

    1. Tapani Honkanen

      Hei Aimo!

      Omien metsiesi perusteella ja metsissä käyskentelemällä et taida sittenkään saada kokonaiskuvaa metsistämme. Milloin olet viimeksi kävellyt Pohjanmaan soilla, Itä-Hämeen kuusikossa tai Osaran aukeilla? En minäkään ole, vaikka olen metsien kanssa ollut tekemisissä 60 vuotta.
      Missään maailmassa muualla ei metsiä tunneta niin hyvin kuin meillä. Se alkoi jo 1924, kun ensimmäinen metsiemme inventointi valmistui Lönnrotin johdolla. Eljas hän ei kuitenkaan ollut, tämä ei ole vitsi.
      On metsissämme paljon hoidettavaa, mutta huonossa kunnossa ne eivät ole. Puuta on paljon ja puolet siitä on tukkia. Kasvu on kolmannes enemmän kuin käyttö. Varaa on käyttää paljon nykyistä enemmän.
      Nyyssönen ja Kuusela, alansa parhaat professorit laskivat 1960 -luvulla, että oikein hyvin hoidettuina metsämme kasvavat 120 milj. mottia vuodessa. Silloin kasvu oli 70 milj. Nyt se on 105 miljoonaa ja lisääntyy koko ajan.
      Otapa selvää tilastoista, enenkuin otat seuraavan huikan.

      1. Aimo Huikka

        Olen muuallakin kirjallisesti selvittänyt valeen ja tilaston yhteyden. Tilastoja käytetään erittäin harhaanjohtavasti ja harhaanjohtoon. Samoin subjektiivisiä tutkimuksia.

        Tuskin kukaan meistä on jokaista valtakunnan neliösenttiä tarkastanut, eikä tarvitsekaan. Minä olen kuitenkin katsellut näitä Suomen metsiä yleisellä tiepääsytasolla Kautta koko Suomen pohjoisin Lappi Kemijärvestä pohjoiseen poisluettuna. Olen kasvanut Harakan sahan, Kaukopään tehtaiden, Rauma Repolan, Kemi Oy’n ja Kaukaan tehtaiden kupeessa ja niiden metsämaisemissa. Lisäksi piipahdellut koko joukon muita kotimaisia sellu-ja paperitehtaitten maisemissa. Monena vuosikymmenenä joten laillasi puhun historiallisen tarkasta tositilan havainnoinnista.

        Mikä erottaa minut useimmista havainnoitsijoista on se, että olen myös liikkunut pitkin ulkolaisia havu ja sademetsämetsiä kautta maailman ja katsellut niiden kehitystä ja hoitoa. Varpaani ovat olleet vielä kytevässä sademetsäkaskessa Keski Sumatralla ja Borneolla missä niitä on poltettu palmuöljyistutuksiksi hirvittävällä tuhoefektillä sille luonnolle ja tuhansia kilometrejä yltävällä happoiselle savulle. Täkäläiset täällä polttavat “puhtaasti” palmuöljydieseliä ja vielä vievät sitä “clean techinä”. Samaa mitä nyt hallitus suunnittelee Suomen metsille. Saaste jää mutta jossain kaukana joku polttaa tuotetta autossaan marginaalisesti puhtaammin unohtaen massiivisen ja epähumaanin kokonaissaastutuksen “eko” tuotteestaan.

        Takavuosikymmeninä meillä Suomessa eräs metsänomistaja laitettiin mielisairaalaan hetkeksi vastustaessaan metsähallituksen mieletöntä metsänhoitopolitiikkaa.

        Kuten olen systemaattisesti kirjoittanut, metsämme on säästettävä metsäteollisuudellemme ja merkittävästi paremmin hoidettuna ja sisältö palautuskasvatettuna kuin on tehty ja aiotaan tehdä nyt. Se on mahdollista.

        Kyllä varmaan jokunen tukkikin näin suuresta boreaalisesta maa-alasta löytyy kun kovasti etsii, mutta töitä on sen eteen tehtävä, jotta sellaisia satunnaistarkkailun silmään osuisi.

  3. Aimo Huikka

    Metsäteollisuuden tulevaisuuden turvaaminen on kansallisesti niin tärkeä aihe, ettei siitä milloinkaan liikaa kirjoiteta ja tuoda esiin seikkoja jotka ovat millä tahansa havainnolla oikeasti kehittämisen ja parantamisen tarpeessa.
    Ortodoksisia tai epäortodoksisia ajatuksia.

    Palaan tässä yhteen tulevaisuutta ennakoivaan kehityslinjaan ja mahdollisuuteen, mistä ei ole joko lainkaan tai erittäin vähän viitteitä vaikka se nimenomaan sopisi perinteellisen “jussimetsänomistuksen” ja liitetoiminnaksi erittäin hyvin. Tosin taidan turhaan esittää jotain mikä jussien touhuja parantaa, sillä maataloutemme henkinen tila on täysin ähkyn tasolla ja kaikki luovuus ja aloitekyky on siitä tukipolitiikan vuoksi kateissa. Energiapuolellakin biokaasua voitaisiin edullisesti tuottaa jokaisella karjatilalla jos halua ja ymmärrystä olisi, mutta molemmat puuttuvat täysin. Halutaan vain keskittyä “maidon ja muiden tukituotteiden” tuottamiseen maksimaalisesti ja metsähommistakin pitäisi vastoin kaikkea järkeä saada jos jonkinlaisia tukia.

    Kuidut ovat se metsäteollisuuden tulevaisuus entistä pidemmälle jalostettujen rakennusmateriaalien tai valmistuotteiden lisäksi. Energia se ei missään tapauksessa edes voi olla muulta osin kuin puun hylyn ja sivuvirran osalta kuten mäntyöljy josta tosin saa kyllä paljon arvokkaampiakin jatkotuotteita jalostettua kuin “bio”dieseliä.

    Kuituja voisi tutkia tuotettavaksi niin, että oikeaa vaatemateriaalia tai vastaavaa materiaalia voisi ajaa paperikonetyylisellä tuotteella, vauhdilla ja määrällä.
    Silloin ei metsäkuitu yksinään mahdollisesti toimisi ja ainakaan ei riittäisi vaan sekoituskuitua olisi tuotettava pelloilta eikä metsästä lisättäväksi pitkään havukuituun.

    Silloin kyseeseen tulisivat lähinnä kaksi erittäin laadukasta kuitua, Hamppu ja Pellava. Molemmat kasvaisivat erinomaisesti meidän säässämme ja molemmista saisi massiivisen kemikaalilisän kuidun ohella.

    Kaikki tämä lisättävien resurssien edellytys on valmiiksi olemassa jos sitä vaan kehitettäisiin ja jussit saataisiin jollain konstilla käyttämään päätänsä muuhun kuin tukihakemuksiin.

    Hamppuöljytuotteistakin saa nykyisin aivan huikeaa hintaa maailman farmasiatuotteina, eikä pelkästään lamppuöljynä.

    Koskaan emme kuitenkaan järjelliseen jalostusasteen nostamiseen pääse jos hallituskin vain näkee metsän rahana ja energiankin metsästä poltettuna ja tuettuna.

    Metsän ja siihen liittyvän toiminnan pitää ja pystyy toimimaan liike-elämän lakien pohjalta ja kehittymään tulevaisuuden tarpeet ymmärtämällä ja niitä toteuttamalla kten metsäomistuksen raju uudelleenorganisointi, sen hoidon täysi henkinen uudistaminen, tuotevalikoiman aito kehittäminen ja usein kohdin jalostusasteen kohottaminen, mikä on tuon kuituohjelman lisäksi erittäin tarpeellista myös sen rakennustuotejalostuksen ja metsäkemian osalta. Ihan perusligniininkin käyttö ja tuotevalikoimat olisi otettava pöydälle uudestaan ja avoimin silmin katsottava, jos osataan, mihin ligniinituotteita massana ja hyvällä hinnalla maailmalla uppoaisi.

    Sen kuitenkin huomaa ihan täällä Uudessa Suomessakin, että Metsäteollisuudella on hirmuisesti eri johtajia eri nimikkeillä, mutta yhtään “tuotekehitysjohtajaa” en ole nähnyt puheenvuoroa käyttämässä.

  4. Esa Ruohola

    Yks, muuta kansanhuumoriasia puuttuu vielä:
    Se kuusen haku jouluksi yöllä ilman lamppua. Ja juhannukseksi vihdan ainekset haetaan, ja taas ilman lamppua.

  5. Tuomo Liikanen

    Hyvä näkökulma. Metsäkeskus ajaa osaltaan metsänomistajien etuja. Metsänomistajan etujen mukaista on tietää myös metsäpalveluita tarjoavat yritykset: näiltä metsänomistajat voivat pyytää tarjouksia mm. taimikonhoidosta, metsätilan myynnistä, puukaupan kilpailuttamisesta, metsätilan sukupolvenvaihdoksesta tai muista palveluista joille on tarvetta.

Jätä kommentti