Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 12.10.2012

Kirjanpainajaa torjutaan hyvällä metsänhoidolla

Erityisesti Kaakkois-Suomessa on jouduttu todistamaan harvinaisen laajoja kuusimetsien kirjanpainajatuhoja. Vain viiden millin mittainen kovakuoriainen kuivattaa tukkipuun kokoiset kuuset iskeytymällä joukkovoimalla puun kuoren alle lisääntymään. Toukat syövät nilakerroksen puruksi ja puu kuivuu nestevirtausten pysähtymiseen.

Kirjanpainaja on hyvin yleinen metsähyönteinen eikä normaalioloissa aiheuta vahinkoa. Viime kesien laajamittaiset tuhot lähtivät liikkeelle, kun metsiin kertyi myrskypuuta vuosina 2010 ja 2011 ja samojen vuosien kesät olivat poikkeuksellisen lämpimiä ja kuivia, mikä loi otolliset olosuhteet hyönteisen lisääntymiselle. Vedenpuute stressasi kuusikoita ja heikensi niiden puolustuskykyä hyönteisten iskeytymistä vastaan. Heikoimmassa kunnossa ovat usein vanhat elinvoimaltaan heikentyneet kuusikot.

Suomen metsäkeskus ja Metsäntutkimuslaitos ovat kartoittaneet tuhojen esiintymistä, mutta metsänomistajan omat toimet ovat ratkaisevia. Jokaisen varttuneen kuusikon omistajan on syytä seurata puuston kuntoa riskialueilla. Jo alkuun päässyt tuho näkyy yksittäisten puiden ja puuryhmien kuivumisena. Diagnoosin tekemisessä auttavat metsäalan ammattilaiset.

Tehokkain keino tuholaista vastaan on hyvä metsänhoito: oikea puulaji oikealle kasvupaikalle, puuston kasvukunnosta huolehtiminen harvennushakkuilla ja uudistushakkuiden tekeminen ajoissa. Myrskytuhojen jälkeen on tärkeää pelastaa puutavara metsästä myyntiin ennen lopullista pilaantumista. Samalla kirjanpainajalta viedään mahdollisuudet kasvattaa kantaansa liian suureksi. Kirjanpainajat pystyvät kesällä toki iskeytymään myös puupinoihin, mutta puut tarvitaan niin nopeasti käyttöön, ettei kuoriainen ehdi niissä juuri lisääntyä.

Jos tuhot ovat päässeet liikkeelle, on varminta aloittaa hakkuut, etenkin jos on kyse uudistamisikäisestä vanhasta kuusikosta. Kuivuneet tukkipuut kelpaavat enää polttopuuksi, jonka arvo on kymmenesosa tuoreen tukkipuun arvosta. Tärkeintä on pelastaa vielä terveet puut. Kuivuneet kuuset eivät enää tuhoja lisää, vaan päinvastoin niistä on hyötyä kirjanpainajan luontaisten vihollishyönteisten asuinpaikkoina. Lisäksi niissä viihtyvät metsän monimuotoisuutta lisäävät muut hyönteis- ja sienilajit.

Kirjanpainajan kanssa tekemisiin joutuneelle kaikki apu ja neuvot ovat varmasti tervetulleita. Suomen metsäkeskus onkin ollut yhteydessä tuhokohteiden ja lähialueiden metsänomistajiin. Metsäkeskuksen kattavat metsävaratiedot ovat suuressa arvossa tällaisessa tilanteessa. Riskialueilta voidaan esimerkiksi poimia kaikki tuhoille alttiit metsiköt ja lähettää juuri näiden omistajille tietoa ja ohjeita täsmäkirjeinä.

Viime kesän koleus on hillinnyt tuholaisten lisääntymistä. Ja mikä tärkeintä, kuivuudesta kärsineet kuusikot ovat saaneet kipeästi kaipaamaansa vettä ja niiden vastustuskyky on parantunut. Ensi kesänä on kuitenkin syytä tarkkailla kuinka kuusikot voivat.

Kommentit

10 kommenttia “Kirjanpainajaa torjutaan hyvällä metsänhoidolla”

  1. pekka

    Niin mutta helppo tehdä pystystä kuivaa haketta :P

  2. Kirjan vainaja

    Tervetuloa kirjanpainjat metsääni. Syökää minkä kerkeätte en välitä. Haen rauhoituksen koska luonto tekee omalla järjestyksellään lahopuuta ja uudistaa metsän todella luonnonmukaisesti. Olisi ilo katsella miten haavikko kasvaisi kuolleiden kuusentorsojen sekaan. Hieno metsä, kerrassan upea.

  3. rogge hommas

    Miten niin polttopuun hinta on 10 osa ?
    Polttopuuksi voi tehdä oksatonta mäntyä ja jää voitolle JOS ITSE TEKEE JA MYY..
    Kuiva puu kelpaa myös omaan käyttöön sahalankkuna !

  4. Palantir

    Kirjanpainajaa ja muita tuholaisia torjutaan parhaiten hankkiutumalla eroon yhden lajikkeen puupelloista. Sekametsissä millekään tuholaiselle ei ole rajattomia leviämisen mahdollisuuksia, lisäksi tuholaisen luonnollisia vihollisia on enemmän.

    Metsäklusteri on vastuussa tuholaisista siinä laajuudessa kuin se on ohjannut ihmisiä yhden puunlajikkeen ojitettuihin metsiin.

  5. pate

    kuivat ja tuoreetkin tukkipuut kannattaa ehdottomasti tehdä klapeiksi!
    klapien arvo 100€/kiintokuutio
    tukista saa noin 60€/kiintokuutio
    tämän kun kaikki tajuaisi niin sahateollisuudelta loppuisi puu.

  6. Olli

    Hyvän metsänhoidon määritelmään kuuluu kestävyys periaatteen noudattaminen. Metsien hoidon pitää olla sekä taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Laajojen tuhojen (kaarnakuoriainen) ilmaantuminen on merkki siitä, että metsän biologinen kestävyys on murrettu. Se murtaa myös tärkeimmän, taloudellisen kestävyyden.

    Lähtösysäyksen kaarnakuoriaisten tuhoihin myös tulevaisuudessa on antanut kolmannen kestävyyden syvä ristiriita kahden muun kestävyyden kanssa. Siihen on nimittäin piilotettu metsien monikäyttöön sisältyvä pyyntilupiin perustuva hirvieläinten metsästys. Toistuvien hirvituhojen vuoksi metsänomistajat ovat olleet jo pitkään pakoitettuja istuttamaan uudistusalansa vain yksinomaan kuusen taimilla.

    Laaja-alaisten kuusikoiden lisääntyminen jatkuu jopa kiihtyvällä vauhdilla. Kirjoittajan mainitsema hyvän hetsänhoidon ohje, “oikea kuulaji oikealle kasvupaikalle” on ollut kuollut kirjain jo pitkään käytännön metsätaloudessa. Hyvälaatuisen puun tuotanto tarvitsee välttämättä pyyntiluvista vapaan hirvenmetsästyksen, mikä asettaisi hirvieläinkannat kohtuuden tasolle. Pitäisi olla helppo toteuttaa.

  7. Heimo Sillanpää

    Ollin kanssa olen täysin samaa mieltä. Hirvien lukumäärä pitää saada 20000-30000 kpl/koko Suomi.Esim.Lounais-Suomessa ei voi viljellä mäntyä,koivua,pihlajaa,haapaa jne, koska hirvet syövät kaikki. Tehdään selainen sopimus,että minä istutan esim. mäntyjä hakkuualueelle,kun hirvet siten syövät nuoret puut,metsästäjät omalla kustannuksellaan istuttavat uudet tilalle.

    Terveisin Timotei

  8. Olli

    Metsätuhojen suuriin yhteiskunnallisiin menetyksiin vetoaminen ei saa muutosta aikaan nykyisen hirvipolitiikan ylläpitäjiin. Esimerkiksi hirvieläinten pyyntilupiin perustuvaa hirvenmetsästykstä perustellaan metsästyslain säädoksellä, että riistakantaa ei saa vaarantaa metsästyksellä. Pitäisihän metsästyslakiakin pystyä muuttamaan, jos siitä on vahinkoa yhteiskunnalle.

    Maantieliikenteen hirvikolareihin vetoaminen voi antaa paremman tuloksen hirvikannan ja myös metsien taimikkovahinkojen vähentämisessä.

    Onhan tilastollinen tosiasia, että hirvikolareiden määrä korreloi melko tarkkaan nykyisin pyyntiluvillä säädellyn hirvikannan koon kanssa. Lisäksi ne ovat jatkuvasti pysyneet hyvin korkealla tasolla, koska hirviä on nytkin 80 000 – 85 000 yksilöä.

    Käytännössä vuotuisia hirvenpyyntilupia anovat metsästysseurat määrittävät anomuksillaan vuotuisten hirvikolareiden ja hirvien aiheuttamien taimikkotuhojen määrän. Onkohan se lain tarkoitus, vai onko metsästyslakien laatiloille tapahtunut kansanedustajilta huomaamaton “lapsus”?

    Muuttamalla metsästyslakia niin, että säädettäisiin hirvieläinten metsästys vapaaksi pyyntiluvista, voisi myös paremmin toteutua kaarnakuoriaisten tuhojen ennalta ehkäisy, koska koivun, ja männyntaimien käyttöä eivät liikahirvet olisi tulevaisuudessa haittaamassa.

  9. Pentti Pesonen

    Ihmisen toiminta talousmetsissä on ainakin osittain syynä tähän ongelmaan. Laajamittaiset avohakkuut altistavat reunametsät myrskytuhoille, maahan kaatuneet puut ovat taas hyviä kasvualustoja joillekin sieni- ja hyönteislajeille. Näin ihminen on itse omalla toiminnallaan järkyttänyt luonnon tasapainoa. Metsät on pyritty “sterilooimaan” metsänomistajille taloudellista hyötyä tuottavaksi omaisuudeksi. Kaikki “risut ja männynkävyt” on hakattu maahan “arvopuun kasvua” hidastamasta. Lähes kaikki kosteikot on ojitettu paremman taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi. Eikä tämä ihmisten harjoittama lajivalinta rajoitu pelkästään metsän kasveihin, tästä kärsivät myös metsän eläimet. Metsästäjien saaliiksi kelpaavat riistaeläimet kyllä hyväksytään, kunhan niistä ei vain ole haittaa metsänkasvulle. Metsänomistajiin ja erityisesti metsästäjiin iskenyt petoviha on saanut myös käsittämättömät mittasuhteet, kilpailevathan petoeläimet usein samasta saaliista ihmisen kanssa. Ja kun tämä ihmisen toiminta metsissä ajatellaan kokonaisuudessaan niin huomataan, että ei ongelmia ole aiheuttanut hirvi eikä kirjanpainaja, syyllinen luonnon tasapainon häiriöön on ihminen ihan itse.

  10. Sakari

    Kaakkois- ja Eteläinen Suomi on kasvuvyöhykkeen perusteella suurelta osin lehtimetsävyöhykettä, eli männiköt ja kuusikot ovat perusteettomia sekä tautialttiita siellä. Kekkosen aikana (joka oli itse pohjoisempaa “havymetsävyöhykkeeltä”) ja metsäteollisuuden keskittymien muodostuttua Kaakon & Etelän vesistöjen seutuun, tehtiin virheliike istuttaa havupuumetsiä (esimerkiksi Ruotsin vallan aikana kaadettujen tammi- ja pyökkimetsien tilalle, jotka silloin oli tarvittu tynnyrien & laivojen rakennuspuuksi). Nyt kannetaan seurauksia tehdyistä virheratkaisuista: tuholaiset ja taudit leviävät väärin valitussa puustossa. Asia on hiukan sama, kuin Kekkosen aikana tehty toinen virheratkaisu, eli soiden ojittaminen sekä istuttaminen männiköiksi, aika tehottomasti ovat kasvaneet…

    Metsäkeskuksissa on töissä aika paljon vielä tuon ajan väkeä, ja ei ilmeisesti järki ainakaan sanele tuossa istutustyötä ohjaavassa toiminnassa. No toisaalta on työtä, kun saavat uudestaan istutella havupuuntaimia; mutta ei se omistajan etu ole.

    Muutenkin metsissä pitäisi ainakin harjoittaa “vuoroviljelyä” samaan tapaan kuin pelloillakin tehdään? Se tiedetään, että havupuut syövät mullan maasta, koska neulaset happamoittavat maan eivätkä maadu kunnolla; toisin kuin lehtipuut lannoittavat maata ja lisäävät humusta/multaa vuosittain. Eli maan karuuntumisen estämiseksi muutenkin pitkään jatkuva havumetsän pito samalla alueella ei ole oikein perusteltua tai pitkäjänteistä, jos voidaan ajatella, että ko. alueella ilmaston puolesta lehtipuut menestyvät.

    Lisäksi lehtipuut kestävät ilmansaasteita paremmin, joten ainakin liikenteen/asutuksen/tehtaiden läheisyyteen ei havupuita pitäisi laittaa lainkaan. Saati jos halutaan varautua tulevaisuudessa ilmaston lämpenemiseen (metsä kun kasvaa liki ihmisiän), niin pitkäjänteisyyttä olisi valita puulajit sen mukaan, että kestävät sitten vaikka ilmaston lämpenemistäkin?

    Lehtipuut lannoittavat joka vuosi putoavilla lehdillä maata ympäristössään ja lisäävät humuksen määrää, toisin kuin havupuut taas karuunnuttavat.

    Maan parantamiseksi pitäisi lisäksi karuilla alueilla muutenkin istuttaa lehtipuita, ja sellaisia, joissa on ns. pitkä/pysty maajuuri eikä niinkään pintajuuria; kestävät kuivuutta paremmin.

Jätä kommentti