Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 28.9.2018

Kilpailukykyväittämät kannattaa purkaa osiin – näkökulmaksi investointia suunnitteleva yritys

Seuraavan hallituksen tehtävälistan kärkeen tulee nostaa investointien houkutteleminen. Tavoite edellyttää yritysten toimintaympäristön parantamista – Suomen kilpailukyvystä huolehtimista.

Mutta mistä palasista kilpailukykyinen toimintaympäristö koostuu? Eikö Suomen työkustannuskehityksen käänne kohti parempaa riitä – joskaan Suomi ei vieläkään ole kuronut kilpailijamaiden takamatkaa kiinni.

Työn hinnan lisäksi yritys tarkastelee ainakin seuraavia tekijöitä:

  • Työmarkkinoiden joustavuus
  • Työmarkkinahäiriöiden määrä
  • Logistiikka ja etäisyydet markkinoille
  • Energiasääntely ennustettavuus
  • Energiakustannukset
  • Tutkimus, tuotekehitys- ja innovaatiopolitiikan yrityslähtöisyys
  • Osaavan työvoiman riittävyys
  • Poliittiseen päätöksentekoon liittyvä epävarmuus

Esimerkiksi energia aiheuttaa yrityksille merkittäviä kustannuksia, joiden kehitystä pitää verrata Suomen keskeisiin kilpailijamaihin. Energian kohdalla korostuu myös sääntelyn ennustettavuus, sillä energiaa käyttävän ja tuottavan teollisuuden investoinnit ovat kalliita, pitkiä hankkeita.

Poukkoileva sääntely vaikeuttaa toiminnan suunnittelua ja voi aiheuttaa yllättäviä kustannuksia. Energiasääntelyyn liittyvää epävarmuus voi estää investoinnin toteuttamisen, vaikka muut palaset investointipöydällä loksahtaisivat paikalleen.

Teollisuudessa nämä palaset loksahtavat paikalleen usein Saksassa. Energiasääntelyn ennustettavuuden lisäksi Saksa houkuttelee investointeja muun muassa joustavilla ja vakailla työmarkkinoillaan ja sujuvilla lupakäytännöillään.

Saksassa osaaminen on huippua monella alalla ja teolliset klusterit suuria. Saksa myös sijaitsee lähellä metsäteollisuuden päämarkkina-aluetta eli Eurooppaa.

Kilpailukykytekijöitä kannattaa tarkastella tuoteryhmittäinkin. Logistisesta takamatkasta voi kärsiä tilanteesta riippuen myös kilpailijamaamme. Esimerkiksi sellun kysyntä kasvaa Kiinassa, jonne on merkittävästä tuottajamaasta Brasiliasta pidempi matka kuin Indonesiasta.

Brasiliassa liiketoimintaympäristöä on heikentänyt viime aikoina myös lakkoherkkyys. Tosin Suomikin on lakkoherkkä maa kilpailijoihimme nähden.

Koska investointia suunnitteleva yritys tarkastelee aina kokonaisuutta, Suomen tulee pyrkiä vaikutuspiirissämme olevissa asioissa parhaiden joukkoon. Yritysten näkökulmasta parannettavaa riittää, viimeaikaisesta suotuisasta talouskehityksestä ja korkeasta osaamistasostamme huolimatta.

Kilpailijamaistamme niin ikään Ruotsi pitää määrätietoisesti huolta yritystensä toimintaympäristöstä. Suomi pärjää yhtä hyvin huippumaiden kanssa, kun osaamisen ohella mittariksi otetaan yritysten vastuullisuus, mutta muilla alueilla Saksa ja Ruotsi erottuvat turhan tiuhaan edukseen.

Myös asiantuntijoiden kaipaama tutkimuksen ja tuotekehityksen rytminmuutos tulee toteuttaa tästä näkökulmasta. TKI-toiminnan onnistumisen mittarina toimii parhaiten sen avulla syntyvä uusi liiketoiminta sekä muut myönteiset ulkoisvaikutukset kansantalouteen, kuten osaamisen lisääntyminen. Ainoastaan TKI-rahoituksen määrän tarkastelu ei ole mielekästä.

Ennen kaikkea osaaminen, TKI-toiminta sekä investoinnit voivat auttaa parantamaan Suomessakin vaisusti kehittyvää tuottavuutta. Ainostaan parempi tuottavuuskehitys mahdollistaa myönteisen talouskehityksen jatkumisen pidemmällä aikavälillä.

Kommentit

4 kommenttia “Kilpailukykyväittämät kannattaa purkaa osiin – näkökulmaksi investointia suunnitteleva yritys”

  1. veikko hintsanen

    Niin mielestäni juuri metsäteollisuus ei ole alkanut palastelemaan julkisuudessa miten logistiset kustannukset, jotka joku vuosi sitten hesariin annettiin , jakautuvat.

    Eikä erityisesti sitä, miten nuo noin 60-80 euron /tonnia erot Ruotsin vastaaviin kuluihin voitaisiin kuroa umpeen.

    En näe valtion kanssa tai valtiolta pyydettyjä tai tehtyjä tutkimuksia missään sellaisia missä verrattaisiin eri liikennemuotojen (EU:ssa sovitut liikennemuodot -5 eri liikennemuotoa) optimaalista käyttöä Suomen ilmastollisessa ja maantieteellisessä kontekstissa.

    On ainoastaan valtavat vaateet lisätä maantieliikennettä niin infra rahoituksilla kuin kaluston koon kasvattamisilla ja samoin tehostaa raideliikennettä suurilla infra rahoituspanoksilla.

  2. Eino Turjake

    Jottei Veikon tarvitsisi olla “yksinäinen” kommentoija tällaiseen julkikirjoitukseen niin vaikka tähän ei varsinaista asiaa ole niin on todettava Veikon tueksi, että Metsäteollisuus on vain itseään peiliin katsominen kustannuksissaan, satsattuaan rekkaralleihin rationaalisen ja kustannustehokkaan vesiliikenteen kehittämisen asemesta kautta isojen järvialueidemme ja toisellakin kuin Saimaan kanava, meriyhteydellä.

    Silloin olisi rekkainfraa voitu huomattavasti keventää aivan lyhyisiin metsästä satamaan tai kiskoille kokoamispaikoille ja säästetty miljardi toisensa jälkeen tieinfrassa ja reekakustannuksissa joihin nähden pienetkin vesiliikennealukset ovat ylivoimaisia sekä yksikköhintakustannukselta, että päästöiltään.
    Tämä vesiliikenneinfran luomispäätös ei koskaan ole lopullisesti myöhässä vaikka vuosien varrella on sen puuttumisen vuoksi rutkasti tehty tappiota , nostettu kustannuksia ja saastutettu ilmaa.

    Pahin ilmastoteko tietenkin on pellerrien tai hakkeen rekkakuskaus Helsinkiin ilmaa pilaamaan.

    Mesäteollisuudessakin riittää johtajaa ja päällikköä toinen toisensa jälkeen jaarittelemaan mitäänsanomuutta. Eikö kenelläkään päässä pyörähdä joskus huominen tästä päivästä?

  3. Kristian B

    Tuosta listasta puuttui tärkein investointiin vaikuttava tekijä: asiakaat joille tuotanto myydään! Tämä on melko tavallista koska kustannusten alentamisessa ei suinkaan ole kyse investointien kannattavaksi tekemisestä vaan jo toiminnassa olevien tehtaiden tuottaman voiton kasvattaminen työvoimakuluja siis palkkoja alentamalla.

    1. Eino Turjake

      Tuosta koulutuksestakin on keskusteltu erikseen aikaisemmin ja silloin muunmuassa minä olen todennut, että vientimyyjiemme koulutus on hyvin heikolla pohjalla ja että pitäisi lähettää vientimyyjät jollain oppisopimuspohjalla tunnetusti vientimyyntiin kykenevien maiden yhtiöihin oppimaan tarvittavaa kielten, kulttuurien ja jopa pukeutumisen tuntemusta.
      Samalla parantamaan kansallista geikkouttamme, eli eri maiden sosiaalisen kanssakäymisen malleja ja tärkeyttä kaupanteossakin.
      Voi olla että lasten koulut ovat “Pisa” kärkeä ihan perusasioissa, mutta ammattilaisten ja aikuisten kansainvälisen toiminnan koulutuksessa samoin kuin juridisessa koulutuksessa on kyllä mittavasti parannettavaa.
      Sellua kyllä osataan keittää, tukkia sahata ja paraimmillaan jopa höylätäkin.
      Mutta se on vasta alkua kaupan kokonaistapahtumalle

Jätä kommentti