Puun korjuun ja kuljetusten kuukausittaiset volyymit vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi korjuukoneita on kiireisimpinä kuukausina käytössä yli 2 300 ja hiljaisimpina vain 1 400. Kausivaihtelua aiheuttavat tiestön kelirikko ja muut kantavuusrajoitteet, leimikoiden korjuukelpoisuuden rajoitteet ja tehtaiden kysynnän vaihtelut. Ilmastonmuutoksen myötä kantavuustekijöiden merkitys tulee kasvamaan huomattavasti.
Metsäteho Oy:n selvityksen mukaan kausivaihtelu aiheuttaa kotimaisen puun toimitusketjuille yli 70 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset. Kausivaihtelun suurimmat kustannuserät syntyvät ylimääräisen korjuukalustokapasiteetin pääomakustannuksista (59 % kausivaihtelun kokonaiskustannuksista), puun jalostusarvon heikkenemisestä kausivarastoinnin aikana (13 %) sekä yksityisteiden ylimääräisistä korjaus- ja aurauskustannuksista (10 %).
Selvityksessä tunnistettiin lähes kaksikymmentä keinoa kausivaihtelun vaikutusten vähentämiseksi. Keinot muodostuvat korjuun ja kuljetusten suunnittelussa tarvittavien tietovarojen kehittämisestä ja käyttöönotosta, toimintojen suunnittelun uudenlaisista toimintamalleista, yksityisteiden ja leimikoiden kantavuutta parantavista ratkaisuista sekä korjuu- ja kuljetuskaluston kehityksestä.
Lyhyellä aikajänteellä keskeisimmiksi ja laajimmin vaikuttaviksi keinoiksi arvioitiin:
1. korjuukelpoisuuskartan hyödyntäminen korjuun suunnittelussa,
2. yksityisteiden ajantasaisen kuljetuskelpoisuusluokituksen laatiminen,
3. yksityisteiden riittävän kantavuuden varmistaminen tiekuntien tienpidon tiedotusta ja koulutusta kehittämällä,
4. korjuukoneiden kantavuusratkaisuiden käyttöönoton edistäminen ja
5. kesäkorjuun hyväksyttävyyteen vaikuttaminen.
Osa selvityksessä tunnistetuista vähentämiskeinoista vaatii vielä lisätutkimusta, kustannustason alentumista tai muita edellytyksiä nykyistä laajemmalle hyödyntämiselle. Pidemmällä aikajänteellä nämäkin keinot voivat merkittävästi pienentää kausivaihtelun vaikutuksia.
Minäkin lainaan tätä YLE lyhyttä “Proffessorien ajatuksia metsästä” artikkeli kun se lyhyesti kertoo mikä on metsänhoidossamme ja käytrössämme perusteellisesti vialla.
Osa siitä on juuri tuo korjuutapa mikä erittäin vahingollisesti rikkoo metsäpohjaa mikä on itse metsän kanssa se suurin hiilidioksidin sitoja ja kaiken sen luonnon ylläpitäjä mistä järkevästi pitäisi ottaa raaka ainetta metsäteollisuudelle. Käytän tässä nyt samaa ilmausta: “vastuulliselle metsäteollisuudelle” kuin voidaan käyttää markkinataloudesta elöi vastuullinen markkinatlous, jolta nyt puuttuu puolue-edustus Suomessa. On vain vastuuttoman markkinatalouden suurpuolue.
Metätaloutta voitaisiin yhteinen etu tunnustamalla merkittävästi ja monella eri tyasolla parantaa haittaamatta kuitenkaan meille elintärkeän metsöäteollisuuden kunnollisen raaka-aineen saantia, missä ei saa unohtaa puun laajamittaista tuontia nopean kasvun ja paremmin viljelyyn sopivan alueen puusta meille jalostettavaksi
Tässä se YLE Professoritason linkki:’
https://yle.fi/uutiset/3-9827921
Pahoittelen edellä olevan kirjoituksen lyöntivirheitä. Liian pimeässä kirjoitettu
Kausivaihteluista lienee turha huudella ainakaan kolmikirjaimellisella lyhenteellä tunnetun metsäyhtiön, joka pari kolme vuotta sitten laittoi parhailla helmikuun pakkaskeleillä kaiken puunkorjuunsa seisokkiin.
Ja tuo “ylimääräisen korjuukaluston pääomakustannus” on kyllä täysin ulkoistettu urakoitsijoin maksettavaksi.