Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 13.2.2018

Kaksi keinoa aktivoida metsää omistavia kuolinpesiä

Kommentit

13 kommenttia “Kaksi keinoa aktivoida metsää omistavia kuolinpesiä”

  1. Jukka Nikkilä

    Todella hyviä esityksiä.
    Juuri tuo kuolinpesien yhteistietojen saaminen viranomaiskäyttöön, edes auttaisi varmasti niiden purkautumisissakin. Se johtuisi siitä, että osakkaat näkisivät mitä kaikkea kuolinpesältä odotetaan ja mihin sitä pyydetään kumppaniksi jne.
    Se enemmistöpäätös on myös hyvä mutta saattaa olla niitä perustuslakikoukeroita vastassa. Silläkin uhalla siihen kannattaa pyrkiä. Siitä tulisi metsien osalta “yhteismetsä”.

  2. Mika

    Jutun juonihan on se, että metsäteollisuus pääsee nopeasti lainturvin raiskaamaan kuolinpesien metsäomaisuuden.

    1. Henri Toivonen

      Aivan.

  3. Jouni J Särkijärvi

    Metsänomistajille tulisi lähettää vuosittain metsätiliote, joka käsittelee metsän sen hetken arvoa ja suositeltavien toimenpiteiden aikataulua. Tämä toisi metsän omaisuuseränä samalle viivalle muiden omistusten kanssa. Etenkin kaupunkilaismetsänomistajille olisivat myös ajankohtaiset neuvot hyödyllisiä.

    1. Jouni Väkevä

      Tämä on hyvä ajatus! Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelua kannattaa kehittää juuri tuohon suuntaan. Metsän mahdollisuuksia ei aina hahmoteta. Keskikokoiselta metsätilalta saa kerran vuodessa ylimääräisen kuukausipalkan verran tuloja.

  4. Aimo Huikka

    Tuonpa tähän keskusteluun vaihtoehdon, mitä kukaan ei ole edes älynnyt harkita:

    Kuolinpesien metsät pitäisi 10 vuoden käyttämättömyyden jälkeen uudella lailla siirtää metsähallityuksen omistukseen ja operointiin niin että ensimmäisten hakkuiden tuotto palautetaan korvauksena siirrosta kuolinpesälle. Hakkuun määrän määrittää joku riippumaton metsäkonsulttiyritys.

    Ajatus kuulostaa varmaan metsänomistajista “ihan uudelta” mutta se tähtää metsäomistuksen rationointiin niin että omistusten määrä lopulta olisi vain enintäin 10000 omistajaa koko talousmetsille. Nuo olisivat sitten metsähallitus ja muut ammattimaiset metsänomistajat jotka sitten kykenisivät sekä hoitamaan että korjaamaan metsiä oikein ja palauttamaan niihin keskimääräisen hyväksyttävän luonnontilan jolloin niitä ei enää yleisesti tarvitsisi luonnehtia puupelloiksi tai oksasoiro puistoiksi.

    Esitän tämän vai, jotta metsänomistajat ja metsien käyttäjät ymmärtäisivät että jos asioita tarkkaillaan ympyrän ulkopuolelta ne näkyvät ihan erilaisina kuin ympyrän sisältä katseltuna

    1. Henri Toivonen

      Onneksi kukaan ei ole tuota nerouttasi harkinnut. Siis kaadetaan metsää? ettei siitä tule puupeltoa? ja sumplitaan omistus joillekin? Öh? 10 vuoden käyttämättömyys? Nopeaa on metsäsi kasvu, olet selvä ammattilainen, niitä jota hallituskin kaipaa lisää.

      Hitlerkin toimi ihmishoitoyhdistyksen pääjehuna ja hyvin tuli hoidettua. Ostin pienen metsäalan metsänhoidonyhdistyksen työntekijältä, kaikki hakkuun jälkeiset velvoitteet täyttämättä, asiantuntevasti. Istutusvelvoite oli osin täytetty heittämällä koivunsiemeniä tavoitteena visakoivua, jotkut tosin sanovat tuottoa vesakoksi. Voi h..vihaan sanaa metsänhoito ja metsänhoitoyhdistystä vieläkin enemmän. Onneksi ei tarvitse maksaa noille pölkkypäille enää.

    2. Henri Toivonen

      Metsien isojen ympyröiden ymmärtäja, todellinen käyttäjä Pentti Linkola, on varmaan samaa mieltä.

    3. EinoP

      Olipa aivopieru. Niin että sen sortin sosialisti olet.
      Päinvastoin, nykyään omistus keskittyy monissa asioissa aivan liian harvoille. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tällainen kehitys on saatava katkaistua. Minulla ja sisaruksillani (2 kpl) on 13 ha torppa hallinnassa, siellä on sukuni asunut jo jostain 1800-luvun alusta. Torppa itsenäistyi, ja se oli maksettu loppuun vasta 1930-luvulla.

      Ei pidä olla minkäänlaista velvoitetta metsänomistajilla myydä puuta jos ei huvita. Mieluummin myisin vaikka pienille sahoille ja lämpövoimaloille. Torpan lähetyvillä on kauheaa katseltavaa naapurien isot avohakkuut. Torppaan kuuluu vanha pihapiiri sekä toisaalla pari mökkiä, jotka ovat järven rannalla.

      Saanen esittää, että “panostetaan” suuriin metsäyhtiöihin. Niille en todellakaan halua myydä yhtään mitään puutavaroistamme.

  5. Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

    Jakamattomien kuolinpesien metsiin kohdistuvat toimet käynnistävät usein muutakin jakamattomien kuolinpesien asioiden hoitoa, ja siihen monet em. yhteisomistajat eivät ole valmiita kuin pakon edessä, koska perikunnat ovat niin riistaisia tai/ja asuvat ympäri maailmaa, ja yhteydenpito on olematonta ja vaikeaa. Vaikea vyyhti purettavaksi siis myös metsien osalta.

  6. Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

    …siis tietenkin riitaisia – hassu painovirhe ;-)

    1. Jouni Väkevä

      Metsänomistaja voi tehdä suuren palveluksen perillisilleen, jos onnistuu järjestelemään omaisuuden sukupolvenvaihdoksen jo elinaikanaan. Jos metsätilalle ei ole tiedossa motivoitunutta jatkajaa, niin hyvä vaihtoehto voi olla tilan myynti. Rahan jako perillisten kesken on selkeämpää.

      1. EinoP

        Maan omistus on melko pyhä asia niille, joiden suku on pitkään omistanut maan. Lisäksi se on vielä pyhempää, jos kaikki yhteisomistajat (tässä jakamattoman kuolinpesän osakkaat) asuvat lähiseudulla. Meistä kolmesta omistajasta ei yksikään halua yhteisiä maitaan myydä elinaikanaan kenellekään, ei edes sukulaiselle. Kun vanha kotitalo on vielä pystyssä, on sekin hyvin pyhä asia!
        Myös nykyaikaiseen avohakkuumalliseen “metsänhoitoon” emme halua mennä.

Jätä kommentti