Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 25.2.2016

Ennen 1990-luvun lamaa solmitut työehdot ovat tulppa investoinneille

Moderni puutaloasuminen on lähellä monen suomalaisen unelmaa. Helpommin saavutettavissa ja usein yhtä haluttuja ovat muut kotimaiset puutuotteet, joiden tuotantoa mekaaninen metsäteollisuus voisi helposti lisätä – Suomessa, suomalaisella työllä.

Valitettavasti moni investointi jää tekemättä tai siirtyy kilpailijamaahan, Viro lähimpänä. Syynä usean investoinnin valumiseen niin sanotusti ohi suun ovat 1980-luvulla solmitut työehdot. Käytännössä niiden takia puutuoteteollisuuden tuotantolinjat seisovat sunnuntaisin, mikä ei paperiteollisuudessa olisi mahdollista.

Esimerkiksi sahan saa pysäytettyä viikonlopunviettoon helpommin kuin paperitehtaan, mutta on äärimmäisen tehotonta, että teollinen investointi seisoo edes osan päivistä tyhjän panttina. Toista se on Virossa.

Miksi suomalaiset työehdot tulevat ratkaisevasti kalliimmiksi? Kysymys liittyy lähinnä neljännesvuosisata sitten nuijittuihin lyhyempiin työviikkoihin, joiden merkityksen avaaminen edellyttää pientä laskutehtävää.

Niiden työntekijöiden, joilla on vuoroja myös lauantaisin ja sunnuntaisin, työaika lyhennettiin vuonna 1980 36 tuntiin viikossa. Samalla heille alettiin maksaa 11,1 prosentin suuruista korvausta lyhyemmästä työajasta. Työaikaa lyhennettiin vuonna 1990 kertaalleen vielä 35 tuntiin ja työajanlyhennyskorvaus korotettiin 14,8 prosenttiin.

Lisäksi seitsemänpäiväinen tuotantoviikko edellyttää lyhyemmän työajan takia viiden työntekijäryhmän muodostamista. Muuten tuotantolaitoksilla pärjätään kolmella. Työajanlyhennyskorvauksen lisäksi toinen merkittävä kustannuserä syntyy sunnuntaityökorotuksista.

Tuotannon pyörittäminen seitsemänä päivänä viikossa lisää käyntiaikaa ja tuotantoa kuitenkin vain 40 prosentilla. Samalla työantajan kustannukset peräti kaksinkertaistuvat! Seuraus: tehtaan ovi pysyy sunnuntaisin säpissä.

Jäykkä asenne työehtojen muuttamista kohtaan iskee talouskehitykseemme erityisesti nyt, kun Suomen vienti onnistuu tarjoamaan ennakoitua vähemmän vetoapua. Jalostettavaa nimittäin löytyisi. Metsäteollisuuden investoinnit ovat kääntyneet kasvuun ja erityisesti kaavaillut lisäykset sellun tuotantoon voisivat tarkoittaa sahauksen lisääntymistä jopa noin kolmanneksella. Kaikkia hyödyttäviä uudistuksia ei saisi jättää tekemättä.

Kommentit

10 kommenttia “Ennen 1990-luvun lamaa solmitut työehdot ovat tulppa investoinneille”

  1. LIisa Linko

    Suomalaisille työntekijäjärjestöille ei ole oleellista se, onko ihmisillä työpaikkoja vai ei. Oleellista on, että työstä voisi teoriassa saada muuta maailmaa parempaa palkkaa paremmilla työehdoilla jos työpaikkoja olisi.

  2. Timo Punttila

    Eiköhän syyt heikkoon jalostusasteeseen löydy muualta kuin työntekijäjärjestöistä. En lakkaa ihmettelemästä joidenkin hinkua heikentää omaa ja muiden asemaa yhteiskunnassa. Kannattaisi hieman perehtyä yhteiskunnan toimintaa tarkemmin.

  3. Markku Setälä

    Olisi mielenkiintoista kuulla kirjoittajan vastaus kysymykseen, että millä työehdoilla itse tekisit kyseistä asiaa useiden vuosien ajan. Jos oikein jäätte pohtimaan asiaa ja pelkästään itsellenne vastaatte rehellisesti kysymykseen, niin uskon, että ette paljoakaan huonommilla ehdoille. On helppoa puhua, mutta teot ovat aina vähän vaikeampia.

  4. Joutomies

    Virossakin maksetaan erilaisia lisiä
    Ylityökorvaus 50 %, pyhätyökorvaus vapaana tai korotus 50%, yleiset juhlapyhät 100% korvaus

    Huijarifirmat eivät maksa , ilmeisesti kirjoittaja edustaa näitä

  5. antti.mäkeläinen

    Olisikohan syy siinä että sunnuntai on nk lepopäivä. Kova on tarve hirsitaloille jos tarttee tehdä arjet pyhät. Oletko itse pyhänä töissä?
    Ikäni hr-hommia tehneenä rupean turhautumaan tähän työehdoista narisemiseen. Tietty jos muista tuotannontekijöistä ei ymmärrä niin se on vaikeaa. Yleensä vika kyllä on enempi bisnesplanissa kuin ehdoissa.

  6. Erkki Rantavuoti

    Kirjoittaja mitä ilmeisimmin haikailee 1970-luvun 4-vuorojärjestelmän perään keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Itse k.o työaikamuodossa työskennelleenä voin sanoa että realismi puuttuu; nykyisin saattaisi olla todellinen pula työntekijöistä k.o työajassa, koska siihen malliin ei löydy tekijöitä esim. Etelä-Amerikassakaan.
    Toiseksi, minkä vuoksi kirjoittajan esittämää sahaa pitäisi pyörittää kolmessa vuorossa pyhää arkea jos ei ole menekkiä? Paljonko työvoimakustannukset ainoastaan k.o korotusosien osalta vaikuttavat liikevaihtoon? Ja sitä kautta kokonaiskustannuksiin? Tietysti, jos palataan ns. 4-vuorojäsjestelmään, niin silloin vähennetään väkeä tuotannosta 20% ja samalla henkilöstön jaksaminen viedään äärirajoille jopa sen yli. Kannattaisi ehkä miettiä myös henkilöstön terveyttä ja jaksamista ennen kuin haaveilee paluuta 70-luvulle.

  7. Anni

    Sanot tuotannon pyörittämisen seitsemänä päivänä lisäävän tuotantoa 40 % ja samalla kaksinkertaistavan työnantajan kustannukset. Näin asia ei varmasti ole.

    Metsäteollisuuden kaikista kuluista työvoimakulut ovat n 10 %. Jos ne kaksinkertaistuvat nousee työnantajan kustannukset vain n 10 %.

    Toisinsanoen: 10 % lisäpanoksella työnantaja pystyisi lisäämään tuotantoa 40 %. Jostain syystä sekin vain pitäisi saada ilmaiseksi.

  8. Leena Kotila

    En ole alan asiantuntuja, kaikkea vielä, mutta lääkäri kuulee kaikenlaista potilailtaan. Minä en nyt kokonaan käsitä johtajan intentiota. Oma pikku puutalo – tai suurempi — ei ole suomalaisen unelma koska asumiskulut ovat sellaisessa aivan muuta kuin kerrostalossa. Suomi on toisekseen jo nyt pulassa käsiin jäävien varsin kelvokkaiden puutalojensa kanssa ikääntyvän väestön muuttaessa johonkin, jota ei kaiken aikaa tarvitse omin voimin huoltaa. Työajan ja vaatimustason kasvaessa ihmiset vain eivät aina jaksa aurata katuosuuttaan jos edes pihaansa, eikä jokaisella suinkaan ole varaa teettää sitä työtä toisella.

    Siis puisia huonekalujako halutaan? Minne ihmeeseen ne varastoidaan? Ei yksikään ihminen tähän mennessä ole voinut samanaikaisesti säästää ja syödä — lukuunottamatta maanista psykoosia jossa velat muuttuvat ihmisen omassa mielessä saataviksi.

    Ymmärrän kyllä tarvetta alentaa tulotasoa, mutta yhtäläisesti työntekijää joka kysyy minkä tähden hänen onkin tehtävä ilmaiseksi työtä. Devalvaatio teki aikanaan saman tempun ja se koski jokaista. Johtaja vakuuttaa usein työskentelevänsä 24/7. Mistähän syystä minä en usko? Mistä syystä he pysyvät terveempinä? Lasketaanko työksi , niin, mitä kaikkea oikeastaan?

    Itse tein kyllä työtä ek:n miesten unelmamalliin jopa 36 tunnin putkina ilman lepohetkeä, jonka jälkeen viikko jatkui 12 tunnin päivinä. Pikku pää ei kestänyt, eli jossakin vaiheessa yöllä puhkesi epilepsia.

    Sitäkö toivotaan? Sairaaksi ajettua sakkia, kun nytkään ei oikein ole kiva pitää tämmöisiä elättejä, maksaa vielä lääkkeetkin?

    Sen sijaan

  9. Mauno Voutilainen

    Ei ole hyvä tehdä liikaa töitä, varsinkaan tuotannollisia, sekoaa pää ja kroppa ei pysy mukana, on kallista korjata ihmistä, koneet kun alkavat vielä enemmän käydä itsekseen, muutama vahti vahtimassa vaan, niin sitten voivat sahatkin toimia viikonloput?

  10. Kauko Parkkinen

    1970-80-luvuilla metsäteollisuus korotteli palkkojaan milloin mistäkin syystä, mistä ei edes naapuriliitoille kerrottu. Usein syynä oli kausipalkka, josta siitäkään eivät naapuriliitot saaneet selvää. Kerran liiton palkkatilastomies Heikki Harjunkoski kertoi liittojen keskinäisessä palaverissa palkankorotuksesta, jolloin kysyin hämmästytyneenä, onko metsäteollsuudessa sovittu jostakin ylimääräisestä korotuksesta. Harjunkoski katseli pöytän alle. Devalvaatio sitten “korjasi” nämä sooloilut, jotka jossakin mudossa levisivät muille aloille. Metsätessissä oli ainakin silloin 5 §, jonka mukaan olosuhteiden muuttuessa pallkaa määriteltiin uudelleen. Se oli aina ylöspäin, ja olennainen oli mikä tahansa muutos, jonka huomasi, sanoi Paperiliiton toimitsija.
    Kauko Parkkinen, metalliteollisuuden työnantajaliiton tes.johtaja 70-80-luvilla.

Jätä kommentti