Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 13.3.2015

Biotalouden kasvu edellyttää lisää puuta markkinoille

Infografiikka

Suomen metsätilojen koot

Prosenttiosuus tilakokonaisuuksien lukumäärästä metsämaan pinta-alan mukaan.

8%
1-1,9 ha
17%
2-4,9 ha
18%
5-9,9 ha
19%
10-19 ha
24%
20-49 ha
11%
50-99 ha
4%
100-199 ha
2%
200-499 ha
Lähde: Verohallinto

Kommentit

4 kommenttia “Biotalouden kasvu edellyttää lisää puuta markkinoille”

  1. Juha Aaltoila

    Hyvä Jouni että nostit metsänhoidon esiin! Meillä on 1,6 miljoonan (n. 8% maan metsäalasta) hehtaarin harvennusrästit taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä; rästi tarkoittaa tässä, että työn myöhästyminen tuottaa jo tappioita.
    Erittäin yksipuolisesti kuuseen painottuva metsänviljely tuottaa maannouseman saatuttamille maille kuusen lahottamoita, karuille kankaille kituvia vajaatuottoisia kuusikoita.
    Hirvijahdin hauskuus tukahduttaa analyyttisen itsekriittisen keskustelun metsäalalta. Varakas metssänomistaja jättää uudistushakkuun tekemättä nykyoloissa, joissa ei voi valita kasvupaikalle tuottavinta tai toiseksi tuottavinta puulajia uudistushakkuun jälkeen.
    Pohjoissuomalainen aktiivinen, metsänhoitajan vetämä perikunta heitti kintaat tiskiin hirvituhojen takia, metsät ovat kesannolla.
    Tragikoomista on minusta ollut energiapuukeskustelu, nuorten tiheikköjen korjuujälki on keskimäärin surkeaa eikä työmaista edes tutkita, onko havupuun kannot käsitelty Rotstopilla tai urealla. Tuotetaan velton katkeilevan metsänhoidon työketjun tuloksena kehnoja metsiä, jotka tuntee myöhemmin korkeista puun korjukustannuksista ja heikkolaatuisesta puusta.
    Olisikohan syytä puhaltaa biotalouden seitsenhaaraisen juhlakynttilän lieskoista 3–4 sammuksiin?
    JUHA AALTOILA

  2. Matti Myllyniemi

    Tämä tilakoon kasvattaminen yhteismetsien perustamista tukemalla on ollut jo niin kauan Maanmittauslaitoksen keinovalikoimissa ilman merkittävää edistymistä, että sen varaan on turha laskea! Sama pätee metsävähennyksen turvin metsätilojen ostelijoiden omaehtoiseen tilakoon kasvattamiseen. Siinä käy samoin kuin maatilojen peltoalan kasvattamispyrkimyksissä on EU:hun liittymisestä lähtien käynyt ja aivan samasta syystä, että suomalainen ei kiusallaankaan myy maitaan ainakaan naapurille eli omien tilusten vierestä ei niitä laajennuksia löydy.

    Myös perikunnat ovat jo väkinäisissä jakotoimituksissaan siksi paljon riitaantuneet, ettei kantatilan tiluksiinkaan paluuta ole vapaaehtoisin kaupoin palautettavissa. Niinpä metsäyrittäjän ostopalstat ovat pieninä palasina pitkin pitäjiä ilman minkäänlaista suuruuden etua. Joka palstalla on käytännössä operoitava erikseen ja perinnönjakojen jälkeen siis entistäkin pienemmillä palstoilla. EU-maataloudessakin peltoalan kasvatus tapahtuu lähinnä vuokraviljelyn avulla ja silloin tilanne on aivan vastaava, leikkuupuimureilla ajellaan maanteillä puintikohteille pitkin pitäjiä.

    Ainoa tehokas keino palauttaa metsien kestävä käyttö ja metsänhoito on verotus, joka ei salli vapaamatkustamista. Silloin joko ollaan valmiita luopumaan kaupoilla “puuhapalstoista”, koska palkka- tai eläkerahoja ei haluta veronmaksuun käyttää tai sitten hakeudutaan aktiivisesti yhteismetsäosakkaiksi, joka hoitaa metsätaloutta ammattimaisesti. Luultavasti tässä muutoksessa tarvittaisiin myös metsävaltiota avuksi niillä seuduilla, joilla yksityismetsäomistus valtionmaiden sisällä ei pysty luontevia yhteismetsiä muodostamaan.

  3. Seppo Rasi

    Mielenkiintoinen piirre puun markkinoille tulossa on,että alueilla,joissa mhy:llä on ns. korjuupalvelu>puuta myydään n. 1 m3 enemmän/ha/vuosi.Vuodesta toiseen on sama tahti.Verrattuna alueisiin,joissa puunkorjuu on lähes täysin yhtiöiden omien sopimusurakoitsijoiden hallinnassa.Johtopäätös on,että korjuupalvelu hoitaa myös ns. huonot leimikot,joita ei yhtiöt halua ostaa.Haluttomuus johtuu usein pienestä kertymästä/ha,raivaustarpeesta ennen hakkuuta,pitkästä lähikuljetuksesta,talvikorjuusta jne.
    Kuitenkin metsäteollisuudella jostain syystä on kova halu kampittaa metsänhoitoyhdistyksiä.Ei taida edistää hakkuiden lisäystä.
    Muuten olen Juha Aaltoilan kanssa samaa mieltä lähes yksinomaisesta kuusenviljelystä ja metsänhoidon laiminlyönneistä.

  4. Merit Tukiainen

Jätä kommentti