Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 30.9.2016

Suomen talous tarvitsee monta pelastajaa

Raja tavaroiden ja palveluiden välillä hämärtyy tulevaisuudessa yhä vahvemmin. Monet toivovat palveluviennistä Suomen talouden pelastajaa. Keskustelussa unohtuu usein kaksi keskeistä seikkaa.

Teknologia-, metsä- ja kemianteollisuus tuovat Teknologiateollisuus ry:n arvion mukaan jo nyt noin 60 prosenttia Suomen palveluviennin tuloista.

Toiseksi kannattaa muistaa, että vientiteollisuus muodostaa edelleen suomalaisen hyvinvoinnin pohjan. Yhteensä teollisuus tuo 80 prosenttia Suomen vientituloista. Näistä syistä viennin kustannuskilpailukyvyn parantaminen täytyy säilyttää keskeisenä tavoitteena. Tässä työssä kilpailukykysopimus oli vasta ensimmäinen, pieni askel.

Suomen hauraan kasvun vahvistuminen edellyttäisi ennen kaikkea viennin elpymistä, mutta ilman nopeasti vaikuttavia toimia kehitys jatkuu hitaana. Hauraan talouskasvun syyt löytyvät viennin vaikeuksista. Erityisesti huolestuttaa se, että viime vuosina vientimme on kehittynyt kilpailijamaitamme huonommin.

Viennin merkitys kansantaloudelle ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle paljastui karulla tavalla finanssikriisin jälkeen. Yksinkertaistaen: Kun vientimme romahti, myös julkisen talouden vaikeudet kärjistyivät. Tätä kautta viennin vaikeudet näkyvät kaikkien suomalaisten arjessa. Hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituksen pohja oli laskettu kasvavan viennin varaan.

Viimeaikaiset talousuutiset eivät onneksi ole olleet pelkästään huonoja. Metsäteollisuus nousi vuonna 2015 tavaraviennin ykköseksi. Viennin arvo oli suurempi kuin yhdelläkään toisella alalla, 11,6 miljardia euroa. Kasvua vuoteen 2014 verrattuna kertyi 2,9 prosenttia, vaikka tuoteryhmien väliset erot ovat suuret.

Myös alan investoinnit ovat kääntyneet kasvuun. Vuonna 2015 metsäteollisuus investoi lähes miljardin Suomeen. Muutamassa vuodessa investointitaso on kaksinkertaistunut. Tarvitsemme kuitenkin pitkäjänteisiä poliittisia päätöksiä, jotta tahti jatkuu hyvänä. Myös muiden toimialojen investointeihin tulisi saada vauhtia. Kun yritykset tekevät investointipäätöksiä, toimintaympäristön merkitys korostuu.

Kolmanneksi ongelmaksi julkisessa keskustelussa nousee itsepintaisesti suomalainen ajattelu, joka ohjaa helposti etsimään yhtä suurta pelastajaa. Suomen talous tarvitsee monta pelastajaa. Uusiutuva metsäteollisuus on yksi ratkaisun tarjoajista.

Kommentit

5 kommenttia “Suomen talous tarvitsee monta pelastajaa”

  1. Kai Lähteenmäki

    Hyvä kirjoitus, perusteollisuus elättää meitä jatkossakin.
    Alan alihankinta- palvelut, -insinööritoimistot, -teknologiakehittäjät,.. kasvaa myös. Ne ovat hyvä pohja muullekin hi-tekille.

  2. Jan-Gösta Grönholm

    Kaikki sellainen toiminta joka lisää vientiä tarvitaan.Yksi tärkeä tekijä on
    teollisuuden kilpailukykyiset tuotteet.

  3. Von Hemmington

    Periaatteessa ihan hyviä pointteja, mutta en kuitenkaan usko, että kirjoittaja ymmärtää silti koko totuutta, missä tässä talouskurimuksessa on kyse tai miten se ratkaistaan.

    Kyse Suomen pelastamisessa ei ole investoinneissa vaan tarinoissa. Hyvä esimerkki hyvin keksitystä tarinasta on vaikkapa Talvivaara! Miksi Talvivaara, vaikka Talvivaara epäonnistui täydellisesti ja oli jo heti alussa hyvin kyseenalainen ja epävarma uusine tekniikkoineen ja bioliotusmenetelmineen? Juuri siksi, että siinä myytiin sijoittajille “tarinaa” kultaisesta Eldoradosta, oli bioliotusta, uutta tekniikka, suuria lupauksia mahtavista voitoista ja tehokkaasta tuloksenteosta. Totuus oli kuitenkin, että Pekka Perä osti eurolla Outokummulta ison läjän pask***…siis palan murskakksi hakattavaa sepeliä ja isänmaata.

    No sillä ei ole sinällään merkitystä, mitä Pekka Perä osti vaan sillä, mitä saatiin. Sijoittajilta saatiin heti kättelyssä satoja miljoonia ja valtiolta ja pankeilta vielä rutkasti lisää. Tuollaisella muutaman sadan miljoonan pääomalla työllistetään jo ihan kivasti kainuulaisia noukkimaan vaikka käpyjä metsästä ja ihan yhdentekevää, mistä raha on peräisin. Tarina on myyty ja sitten kun sijoittajille ja Pekka Perälle alkoi selvitä, että “hei, eihän tästä tulekaan mitään vaan tarvitaan lisää fyffee” niin ei muuta kuin uutta tarinaa keksimään ja taas uusi osakeanti pystyyn. Siinä vaiheessa sijoittajilla oli jo sen verran pätäkkää kiinni kainuulaisessa kankkulan kaivossa, että ei jäänyt oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin yrittää vielä kerta uudelleen. Satoja miljoona eetteriin ja taas voitiin työllistää kainuulaisia pariksi vuodeksi.

    Toisin sanoen, valtion pitäisi vaikka suoranaisesti valehdella ja uskotella, että meillä kyllä yrityksiä tuetaan ja tappioita kuitaan veronmaksajien rahoilla, kunhan sijoitatte rahanne tähän meidän super hienoon unihiekkatehtaaseen ja haistattaa pitkät vihervasemmistolaiselle kommunistilaumalle. Jos sijoittajat saadaan mukaan jakamaan kustannuksia valtion menoissa vaan sillä, että lykkäävät rahojaan kiertoon voiton kiimoissaan niin kyllä meidän kannattaa vastineeksi luvata perustulomallia, jossa valtio maksaa työntekijöiden palkasta puolet ja työnantaja toiset puolet. Silloinkin se on vain puolet siitä, mitä muuten menisi sosiaaliturvana ulos ihmisten löhötessä kortiston sohvalla.

    Suomessa on vallalla idioottien luoma harhainen mielikuva, että kaikenlainen yritystukeminen on väärin ja että rikkaita pitää verottaa enemmän ja että pääomatulot ovat pahasta. Pikemminkin ihmisiä pitäisi kannustaa itsekin lähtemään mukaan pääomasijoittajiksi, jolloin kansalaiset voisivat itse olla oman kapitalistisen järjestelmänsä herroja. Parhainta kommunismia on se, kun kansalaiset itse omistavat tuotantovälineensä. Tästä syystä vassarikommareiden ei kannattaisikaan vastustaa pääomatuloja vaan pikemminkin itse pyrkiä “työläisroolistaan” omistavaa luokkaan. Eiväthän nämä kulttuurimarxismin kukkaset tosin tätä ymmärrä! Sen sijaan ovat onnistuneet luomaan käsitteellisen “hyvinvointivaltion” jossa kaikki kulminoituu tiukan hierarkkiseen vastakkainasetteluun ilman ymmärrystä ja järjenkäyttöä, kuinka asiat voisivat olla kaikille paremmin. Idioottien valtakunta tämä Suomi on!

  4. veikko hintsanen

    Huh Huh !!!!

    Juuri yksisilmäisten rahastajien ja lobbareitten valtiolle keksimien mitä mielenkiintoispien tarinoitten, joihin on myös saatu tarvittava määrä valtion tutkimus ja tiedonteko koneistoa, takia olemme tässä tilanteessa missä olemme.

    Kilpailukyky alhaalla ja käytännössä vain hoetaan,vuosi toisensa jälkeen kuten edellä havaitaan tässäkin blogissa,sitä , että ollaan oikeilla linjoilla ,- lisää samanlaista elvytämistä,niin kyllä se siitä.

    Painoin mieleeni ,sattuneesta syystä , kun jo Katainen ja Karvonen keskustelivat vuonna 2008 ja totesivat medialle ja Suomen kansalle, että metsäteollisuuden ongelmakenttä ei ole tehtaitten porttien sisällä vaan sen ulkopuolella. Tarkentamatta kuitenkaan asiaa.

    Joten päättely on paikallaan.

    Kaikkein eniten metsäteollisuudella on raaka aine hankintaa ja tuotteiden viennistä johtuvaa logistiikkaa ja sen kustannuksia juuri sen porttien ulkopuolella.

    Ja mm viennin kehittämistä on tehty vuoden 2008 jälkeen pelkästään jo silloin valitulla linjalla , ongelmana vaan edelleen on, että jo silloin valittu linja “Suomi on Saari ” – logstiikka – on kestävän kehityksen ,ilmasto energia ja EU liikennestrategian vastaista, siksi, että siinä kasvatatetaan maantieliikennettä, sen avulla ja siihen liittyvää logistiikkaa, keinolla millä hyvänsä.

    Metsäteollisuuden EU liikennepoliittinen – dilemma on tosin vain _Suomessa näkyvänä, muualla euroopassa Suomen metsäteollisuus on siirtänyt jo 2000 luvulla, jonkin verran liikennettä maanteiltä vesiliikenteen piiriin mm Ranskassa UPM:n toimet maantieliikenteen siirroista sisävesille ovat olleet vahvasti esillä jo vuodesta 2008

    Suomessa ja Äänekoskella UPM jatkaa vahvasti edelleen maantieliikenteen kehittämistä vaikka on tietoinen vesiliikenne kehittämisvaihtoehdoista ja tekee sitä tietoisesti mm juuri Ranskassa.

    http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223656-disinformaatio-paatoksenteon-pohjana#comment-3383315

  5. kauko parkkinen

    Hidasta on kehitys ollut metsäteollisuudessa. Kun 1970 aloitin metalliteollisuuden työnantajaliitossa, olivat aluksi vastuullani toimihenkilösopimukset, jotka olivat siihen aikaan yhteisiä kaikille silloisen STK:n jäsenliitoille. Näin ollen monet koulutus- ym. tilaisuudetkin olivat yhteisiä. Niissä erottui selvästi metsäteollisuuden edustajien muita vanhoillisempi sävy, vaikka mukana oli joitakin varsin fiksujakin henkilöstöjohtajia. Kerrankin kun Aulangolla aiheena olivat ylempien toimihenkilöiden sopimusasiat eräs heistä piti koko touhua turhana.

    Paperiteollisuuden sopimus oli oma lukunsa. Käytössä oli ns. kausipalkka, josta kukaan naapuriliitoissa ei saanut selvää, väliin naapureita suorastaan huijattiin. Kun tuli tietoja yllättävistä palkankorotuksista, selitys oli aina, että se johtuu kausipalkasta, eikä todellista syytä saatu koskaan selville.

    Olosuhteiden muutospykälä tessissä, muistaakseni 5 § (lieneekö vielä?) sanoi, että palkka on määriteltävä uudelleen, kun olosuhteet muuttuvat. Paperiliiton toimitsija Aapeli Lankinen sanoi kerran työtuomioistuimessa, jossa olimme molemmat jäseninä, että muutos on olennainen, jos sen voi havaita. Hän oli rehellinen mies. Uudelleen määrittely tarkoitti aina palkan muutosta ylöspäin.

    UPM Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen kertoi Ylen Ykkösaamussa 4.3.,
    miten paljon puusta ollaan kehittämässä uusia tuotteita. Jo kohta sodan jälkeen Palle lauloi, miten puusta saadaan melkein mitä vain: “Puusta tehdään atompommit sekä kaikki muu. Arvokkaampi Suomen markkaa on nyt puu.”
    Eipä ole kiirettä pidetty, devalvaatio oli paljon helpompi keksiä.

Jätä kommentti