Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 21.2.2017

Suomalaisen työn kilpailukyky korostuu syksyn työmarkkinakierroksella – tarvitsemme myös uudenlaista ketteryyttä

Seurasin viikonloppuna Twitterissä käytyä keskustelua työmarkkinaneuvotteluista. Erityisesti pisti silmään se, että suurinta ääntä pitivät muut kuin työehtosopimusosapuolet.

Moni suhtautui ymmärrettävän tyynesti tietoon, jonka mukaan syksyn neuvottelukierroksen muodollisista menettelytavoista ei ole syntynyt yksityiskohtaista sopimusta. He, jotka istuvat myös ensi syksynä työmarkkinaneuvotteluissa, kommentoivat uutisia maltilla.

Kauhistelu onkin turhaa: Suomalainen sopimusyhteiskunta ei ole murtumassa. Kotimaassa tehtävän työn kustannuskilpailukyvyn parantaminen onnistuu monella tapaa. Muodollinen prosessi tai menettelytavat eivät ole itsetarkoitus.

Työehtosopimukset ovat normaalisti katkolla syksyllä, ensimmäisenä päättyy paperiteollisuuden työehtosopimus. Teemme Paperiliiton kanssa uuden sopimuksen täydellä varmuudella.

Metsäteollisuus ry hakee tulevalta työmarkkinakierroksella muutoksia, jotka parantavat mahdollisuuksia pitää tehtaat ja työpaikat Suomessa. Toisin sanoen tavoittelemme sopimusta, jonka ehdot ovat aiempaa joustavammat.

Vaikka niin sanotusta vientiavauksesta ei tehdä erillistä, yksityiskohtaista menettelytapasopimusta, maailmanloppu ei siis kolkuta oveen. Se ei tarkoita ”epäonnistumista” tai ”romuttumista”. Pidämme edelleen kiinni yhteisistä tavoitteista.

Ainoastaan viennin kustannuskilpailukyvyn perusteella määräytyvä palkkakehitys tukee talouskehitystä riittävän voimakkaasti. Siksi vientialat ja myös muu työnantajakenttä tulevat jatkossakin tekemään yhteistyötä neuvotteluihin valmistautumisessa, luonnollisesti myös tänä syksynä.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana maailma on muuttunut – ja paljon. Automaatio ja digitalisaatio ovat muuttaneet työn tekemisen tapaa ja kansainvälistä toimintaympäristöä. Työehtosopimukset, erityisesti paperiteollisuuden sopimus, on sen sijaan vielä ajassa, jolloin kilpailukykyongelma korjattiin devalvaation avulla, heikentämällä markan ulkoista arvoa. Nyt on aika lähteä korjaamaan tätäkin pysähtyneisyyden linnaketta.

Talousnäkymät voivat muuttua nopeasti, mikä edellyttää valmiutta ripeisiinkin muutoksiin. Lyhyesti sanottuna, sisältö ja tulokset ratkaisevat.

Niin sanotun vientiavauksen lähtökohdista – kuten palkkakilpailun estämisestä – on syytä pitää tulevilla kierroksilla kiinni. Kaikkien työmarkkinaosapuolien tulee näin kantaa vastuuta Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Metsäteollisuus keskittyy erityisesti Suomessa olevien tehtaiden toimintaedellytysten turvaamiseen ja työpaikkojen säilyttämiseen.

Kommentit

6 kommenttia “Suomalaisen työn kilpailukyky korostuu syksyn työmarkkinakierroksella – tarvitsemme myös uudenlaista ketteryyttä”

  1. tapio mäkeläinen

    Palkkojen laskemista varmaan ei ole oikein missään tapahtunut mutta muodostusta voidaan muuttaa. Tarkoittaa suorituksen palkitsemista.

    Viime kevään järjestettiin seminaari, jossa taas kerran paapottiin paikallista sopimista.
    En sekä työoikeutta- että sosiologiaa opiskelleena ymmärä, mitä tarkoittaa paikallisen sopimisen soveltaminen lain voimalla? Suomen Yrittäjät jauhavat tätä varmaan ehtoollisellakin.
    Kukaan tuntemistani juristeista ei ole asiaa osannut selittää. Filosofit naureskelevat vaivautuneesti.
    Kysyin Paikallisesta sopimisesta selvityksen tehneeltä työmarkkinajuristilta, joka on kokenein nykyään työssäolevista, että mitä on sovittu paluusta normaaliin päiväjärjestykseen, mikäli jossain palkkoja lasketaan. Vastaus tuli heti: asiasta ei ole keskusteltu lainkaan.
    Pitkästä henkilöstöjohtajakokemuksestani muistan sen, että jos jonkun työtehtävä oleellisesti muuttui ja palkkaa harkittiin laskettavaksi, niin alennuksen piti nyrkkisäännön mukaan olla ainakin 20%. En muista että niin olisi ikinä tehty.

    Hyvä, että kirjoituksessa avataan asiaa suuremman bisneksen valosta kun nyt on vaan puhuttu mikro- ja nanoluokan firmoista. Devalvaatiot, joita metsän viennin takia tehtiin 14 kpl, ovat olleet historiaa jo kauan. En käsitä ihmisiä, jotka niitä yhä haikailevat.
    Joka tapauksessa nyt on teollisuuden ja palveluiden vuoro osoittaa työllistämiskykyä . Pitkäaikaistyöttömyys nousee 200000 tasoon eikä sille kai mitään voida, eikä aiota tehdä. Olisivat maan 2. suurin ammattiliitto jos järjestäytyvät.
    Toivottavasti edes nuoremmasta päästä saadaan kerää avatuksi.
    Kyllä minä arvelen, että työmarkkinaihmiset 6 vuoden tauon jälkeen joutuvat taas töihin.

  2. Kari

    Työnantajat puhuvat työelämän uudistamisesta ja pysähtyneisyydestä. Käytänössä haikaillaan sovittujen sopimusten purkamisesta ja niiden “joustavuudesta”(sanelu). Tarkoitus on purkaa sopimuksia, eli mennä historiassa taaksepäin, tämä on sitä kuuluisaa uudistamista. Kuinka kauas historiassa tarvitsee mennä, jotta ollaan tyytyväisiä?
    Ennen vanhaan ihmisiä kertyi tehtaan tai sataman portille ja sieltä haettiin päiväläisiä tarpeeen mukaan töihin, oli niin joustavaa. Nyt nollatuntisopimukset ovat samanlaisia, saadaan odottaa kotona kännykän varassa.

    1. Risto

      Itse olen ollut vuosikymmeniä työmarkkinoilla ja aina on ollut sama virsi eli vaikka tulisi rahaa ovista ja ikkunoista niin koskaan ei mene niin hyvin, että työmies olisi ansainnut edes pieniä rippeitä niistä valtavista voitoista. Ahneet ovat vuosi vuodelta aina vain suu enemmän auki, joka on täysin pohjaton ja tälläkään en todellakaan tarkoita työntekijöitä. Työnantajat puhuvat uudistuksista ja joka kerta ne tarkoittaisivat paluuta kauas viime vuosituhannelle eli sitä vanhaa määräämisoikeutta kaikesta . Työmies tekee kuitenkin ne voitot, mutta heitä arvostetaan ainoastaan juhlapuheissa.

  3. Heino Vellu

    Miksipä et ihan suoraan sano..olen kuullut huhuja 100 kikytunnin vaatimuksista,pitääkö huhut paikkansa,että työntekijöiden pitää ilmaiseksi töitä alkaa tekemään?

    Mikäli pitää,niin tunteeko joku niin oikeutetuksi itsensä,että voi vaatia ilmaista työntekoa joltakin?

  4. Piri Reis

    Eipä muuten pälkähtäisi edes mieleeni seurata twitteriä mistään asiallisesta keskustelusta kun tiedetään ja nähdään että twiitit ovat pelkkiä subjektiivisiä letkautuksia vailla mitään yhteyttä analyyttiseen keskusteluun.
    Twiittejä käyttäneet poliitikotkin ovat joko joutuneet eroamaan tai jäämässä kansalaiskäsityksen jyrän alle.

    Muuten työmarkkina ja kiky neuvotteluista on todettava että ne ovat olleet kaikilta osiltaan puutteellisia ja että puutteita pieneltä osin kenties saadaan korjattua juuri palaamalla paikallissopimiseen pääsääntöisesti niin että keskusliitto toimii niissä lähinnä ns. muonitusjoukkueena.

    Todelliset työmarkkinauudistukset odottavat edelleen vuoroaan, työajan, irtisanomisen, palkkojen, ylityö ja sunnuntaityöaikojen muutoksen osalta ja eläkekattojen osalta. Lisäksi asenteessa työntekoon ja yrittämiseen.

  5. Kai Lähteenmäki

    Palkat on suht pieni kustannuserä metsä-, metalli-, kemian kaltaisissa prosessitellisuudessamme. 10-20% tyypillisesti.

    Kuljetukset, logistiikkakustannuksetkin on isompia, noin 20-40%.

    Suurin kustannuserä on sähkö ja energia kustannukset, jopa 30-60% paperirullan yms kustannuksista asiakkaan portilla.

    Jokaiselle järki- kansalaiselle pitäisi olla itsestään selvää, että kansantaloutemme tärkein menestystekijä on halpa, puhas energia.

    Ajatellaanpa, jos v 1994 olisivat kansanedustajamme olleet järkevämpiä ja antaneet luvan teollisuudelle rakentaa omilla rahoillaan muutama ydinvoimala turvaamaan energiatarvettamme?
    Mutta ei.
    Sen maksetaan tukia pian milardeja/v kiinalaista valopaneeleista ja tuulimyllyistä ja niiden huonolaatuisesta sähköstä?

    satojen mrd moka- nuo päättäjät pitäisi viedä päiväntasaajalle pariksi vuodeksi…

Jätä kommentti