Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 3.10.2017

Riistametsässä viihtyvät metso ja metsänomistaja

Suomi elää metsästä, mutta metsässä myös eletään. Riistan kannalta hyvin hoidetussa talousmetsässä viihtyvät metsäkanalintumme metso, teeri, pyy ja riekko sulassa sovussa metsänomistajan ja metsäammattilaisten kanssa.

Reseptit riistaa suosivaan metsänhoitoon ovat yksinkertaisia ja parhaimmillaan talousmetsät tarjoavat oivallisen elinympäristön riistalle. Metsäkanalinnut ovat lopulta vähään tyytyväisiä eikä tämä maksa käytännössä juuri mitään. Suojan säästäminen metsään säästää myös omistajan kukkaroa.

Turvatakseen kanalintujen elinympäristöt Suomen riistakeskus on kehittänyt riistametsähoidon konseptin. Apuna työssä on ollut suomalaisia metsäammattilaisia, jotka ovat uskaltaneet katsoa työtään uudella tavalla. Yhteistyön tuloksena syntyivät talousmetsien hoitoon tarkoitetut riistametsänhoito-ohjeet, jotka ottavat huomioon riistan tarpeet.

Riistametsänhoito on aivan tavallista talousmetsien hoitoa. Se ei haittaa puuntuotantoa, mutta lisää metsäkanalintujen elinympäristöjä suosimalla sekapuustoa ja välttämällä metsän liiallista siistimistä. Tavoitteena on tarjota linnuille ruokaa ja suojaa.

Riistametsänhoito ei ole vaikeaa. Se edellyttää avointa suhtautumista, halua uuden oppimiseen ja kykyä nähdä tuttu metsä kanalinnun silmin. Metsäammattilaiset ovat eri puolilla Suomea järjestetyissä koulutuksissa suhtautuneet pieneen ajatus- ja toimintatapojen viilaamisen ennakkoluulottomasti.

Metsätalouden kestävyydestä käydään keskustelua, joka käy välillä kiivaana. Pelkästään vanhasta kiinni pitäminen ei riitä, metsäalan on jatkuvasti kehitettävä toimintatapojaan. Asenne ratkaisee.

Riistametsänhoito tarjoaa metsäalalle yhden vaihtoehdon lisätä toimintansa hyväksyttävyyttä. Riistametsänhoito ei ole keneltäkään pois. Sen sijaan se tarjoaa metsästäjille ja muille luonnossa liikkujille hyvät puitteet harrastaa ja virkistyä. Samalla turvataan monimuotoisuutta ja luodaan riistarikkaat metsät. Tämä on tarjous johon kannattaa tarttua.

 

Lisää riistametsänhoidosta
Riistametsänhoitoa voi opiskella verkkokurssina

Kommentit

7 kommenttia “Riistametsässä viihtyvät metso ja metsänomistaja”

  1. Juha Aaltoila

    Kanalintujen huomiointi “ei maksa käytännössä juuri mitään”! “Kykyä nähdä tuttu metsä kanalinnut silmin”. Mitäpäs Mirja jos katsoisit toisella silmällä isännän, toisella hirven päästä? Olen kerännyt tänä kesänä mustikoita + puolukoita liki 200 litraa, sieniä isot määrät, nähnyt tasan 3 pyypoikuetta + yksinäisen naarasteeren.
    Olen nähnyt aivan liian usein tyvilahon tärvelemän kuusikon hakkuun alalle istutettavan kuusta, hirven silmällä mennään ja maksaa todella paljon jo. Porvoon eteläosissa näin pahoin runnellun männyn taimikon, jossa omistaja oli ripustellut “taimiinsa” holkiksi leikkaamiansa maitotölkkejä ja harsoon pussitettuja tupakannatsoja, ei näytä auttavan.
    Koivun ja haavan viljely eli puulajin vaihto maannouseman saastuttamalle maalle ei onnistu.
    Mutta pää on tulossa metsänomistajien höynäytysnaruja piteleville metsästäjille – villisian jälkiä näkyy jo, kauriskannat karkasivat jo käsistä nekin.
    Minussa herää luonnonsuojelija — valistunut metsänomistaja kieltää harvinaistuvien kana- ja vesilintujen jahdin maillansa.
    Näin jää ikääntyvälle “hirvikannan suunnitelmallisen hoidon” vastuuväelle aikaa toimia, en usko ajan riittävän, olen pian 50 -vuotta seurannut menoa, joka tulee järkyttävän kalliiksi niin kansantaloudelle kuin luontomme monimuotoisuudellekin.

  2. Eino Turjake

    Ny on pakko lytätä kirjoittaja tylysti. Eipä todella oltu edes kahdella silmällä talousmetsää katsottu.
    Talousmetsä on suurimman osan oikeaa ja monipuolista luontoa tappo. Siellä viihtyy ainoastaan nopeasti kasvava ja kiertävä raha
    Talousmetsää voisi tietenkin myös tuolla nimellä oikein hoitaa ja niin että siellä viihtyisi muutakin kuin jokunen pyy ja raha.
    Se edellyttäisi avohakkuiden uudelleen organisoimista nauhamaisiksi vyöhykkeiksi ja päätepuun kasvun sallimista ainakin 50-60 vuoteen

  3. Markku Lahtinen

    Olen kulkenut itäsuomen metsiä vuodesta 1970 alkaen ja täytyy todeta valtion omistuksessa olevat hienot metsäalueet on monin paikoin melko totaalisesti partureita täytyy ihmetellä että vouhotetaan metsän hoidosta kanalintujen hyväksi puut kaadetaan hienolta kankaita missä Metso varsinkin tykkää elellä ja vielä kynnetään maa kulku kelvottomaksi ei ihme että kanlintukannat ovat romahtaneet rajusti tämän 47 vuoden aikana

    1. Eino Turjake

      Minä olen nähnyt ja kuljeskellut eri vuosikymmeninä metsiämme koko Suomen alueella tarkkailemassa aina näihin päiviin asti ja silmäni näkevät täsmälleen saman minkä Lahtisenkin silmät näkevät.
      Suurin osa sitoutumattomista tutkijoista näkee saman ja seuraukset.
      Osa lukee ja kuulee tarkoitushakuista propagandaa eikä usko edes silmiään.

  4. Into Myllymäki

    Aloittelin metsästäjänuraani 15-vuotiaana vuonna 1966. Tuolloin täällä etelä-Lopen maisemissa oli vielä hyvin kanalintuja, myöskin metsoja.
    1970-luvun vaihteessa metsokanta romahti, eikä se siitä oikein ole korjaantunut, teeriä oli vielä kohtalaisesti, mutta niidenkin määrä on laskenut merkittävästi. Seppälän nummessa oli yhtenä talvena , vuosi 1967 (siis jotka näin useamman kerran suunnilleen samassa paikassa) seitsemän linnun suuruinen riekkoparvi, joka on ainut havaintoni riekoista.
    Metsästysseuramme alueella on aina kanalintuja metsästetty hyvin säästeliäästi, joten ainakaan täällä eivät metsästäjät ole syyllisiä lintukatoon.
    Luonnossahan käy niin, että keväällä kuoriutuvista poikasista jää henkiin n. 20 % ja muut poikaset kuolevat vaikkei niitä metsästettäisi. Seuraavasta keväästä ja emolintujen kunnosta riippuu, minkälainen on tulevan syksyn lintukanta.
    Maailma muuttuu ja uskon, että varsin pienillä toimilla myös metsälintutilannetta voidaan auttaa. Kyse on siis elinympäristöstä ja asenteesta. Minusta ei ole suurta ristiriitaa nykyisen metsänhoidon kanssa, kun vaan asia tiedostetaan ja toimitaan sen mukaan.
    Suomen yksityismetsät ovat toistaiseksi varsin pirstaleisia ja jos vaikkapa ajatellaan teoreettisesti, että kutakin tilaa hoidetaan metsätaloussuunnitelman mukaisesti niin silloin taimikoita on 25% nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä 60% ja vanhoja uudistuskypsiä 15%, eli metsien rakenne on varsin mosaiikkimainen, kun keskimääräinen tilan pinta-ala on n. 30 ha. Tällainen rakenne takaa ainutlaatuisen monimuotoisuuden ja elämisenmahdollisuuden runsaalle lajistolle.
    Metso kaipaa ennenkaikkea rauhaa ja nykyisenkaltainen luonnossaliikkumiskulttuuri ja siitä johtuva melusaaste ei tilannetta ainakaan paranna.

    1. Eino Turjake

      Siksipä erä metsänhoidon perus muutos, mitä harva edes tohtii mainita, on metsien omistusten vähentäminen noin 5-6000 ammattimaiseen metsätilaan. Se vasta mahdollistaisi hoidon ja korjuun kunnollisen ohjelmoinnin ja toisi tullessaan ne toivotut luonto ominaisuudet takaisin.
      Nyt ne on vienyt käsittääkseni juuri tilkku metsänomistajien säälimätön ahneus ja tilkkunsa näkeminen mersuna tai uutena traktorina.

      Mutta miten tuo omistus saataisiin muutettua, kun se vaatisi uutta “isojakoa”. Mahdollisesti erillis laein toteutettava tilkku tilojen pakkolunastaminen kohtuullista korvausta vastaan tulevalla tuotolla entisille tilkku omistajille. Ammattimaisia omistajia voisivat olla valtio ja itse asiassa metsäyhtiöt ja Amerikan tyyliin ammattimaiset metsään sijoittajat. Metsäyhtiöt meillä kuitenkin tekivät jo takavuosina virheen myymällä metsä omistuksiaan. Ehkä se oli lyhyesti ajateltuna hetken ratkaisu ajassa vallinneeseen rahapulaan ja uudelleen strukturointi tarpeeseen. Pitkällä tähtäimellä erittäin paha virhe metsäteollisuudelta.

  5. heikki rinnemaa

    Terve.

    Metsäkanalintujen romahdus sitten 60-luvulta lähtien on selitettävissä kohtuuhelposti. Avohakkuut ja soiden ojitus sekä lisääntyneet metsäautotiet.
    Avohakkuut poisti suojaisat metsäalueet joka kadotti isommat linnut (metso ja teeri) , metsäalueet väheni, tiet lisääntyi, ja metsästyssaaliin saanti parani.
    Riekko taasen katosi kun soiden ympäriltä hakattiin metsät ja suot ojitettiin. Ymmärtääkseni tuo soiden ojitus on ollu riekoille kaikkein pahin kadon aiheuttaja, ainakin niillä soilla missä olen kulkenut 70-luvun alusta lähtien. Riekko kun on paikkalintu aika selkeästi ja vaatii suovyöhykkeitä selvitäkseen.
    Pyy on selvinnyt, syystä että niitä ei ole monikaan metsästänyt viime vuosikymmeninä paljoakaan.

    Syyt kun on selvillä, on helppo tehdä korjaustoimia jos halutaan. Eli soiden ennallistaminen, avohakkuun välttäminen ja soidinalueiden jättäminen ennalleen.

    Riekkokantaa ei luultavasti enää saada takaisin ilman tarhakasvatusta sinne 70-luvun tasolle. Saattaa käydä niin että kanta katoaa lapin-läänin alapuolelta kokonaan lähivuosina. (Toki lumettomat talvet jouduttaa vielä asiaa.)

    Mutta, toivotaan parasta.

Jätä kommentti