Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 11.2.2016

Puu liikkeelle yhteistyöllä

Sipilän hallitus haastoi ohjelmallaan koko metsäsektorin. Vuotuinen 15 miljoonan runkopuukuution lisäystavoite on toimijoille oiva pähkinä purtavaksi. Metsäteollisuus on suhtautunut tavoitteeseen innostuneesti. Nykyisin tiedossa olevat investoinnit lisäävät runkopuun jalostuskäyttöä 10 miljoonaa kuutiota vuodessa jo ensi vuonna, mikäli kaikki sujuu ongelmitta.

Metsäteollisuus haluaa kasvun todella tapahtuvan ja vielä vahvasti kotimaiseen puuhun perustuen. Saadaanko kasvua oikeasti aikaiseksi, missä määrin ja miten iso osa siitä perustuu kotimaiseen puuhun? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä Suomelle sekä suomalaisen metsäsektorin toimijoille. Niihin myös metsäsektori voi aktiivisuudellaan olennaisesti vaikuttaa.

Jos metsäsektorin toimijat keskittyvät toistensa sättimiseen ja vastakkainasettelun rakentamiseen, niin epäonnistumme varmasti. Nyt ei ole varaa sivuraiteille ajoon eikä toimijakohtaisiin nollatoleransseihin. Fakta on, että puunkäytön lisäystavoitteeseen pääsy kotimaista puuraaka-ainetta käyttämällä edellyttää nykyistä paremmin toimivia puumarkkinoita. Lisäksi uusien investointien realisoituessa kokonaisuudessaan puunhankintaan tarvitaan myös voimallista puun tarjonnan lisäystä yksityismetsistä.

Metsäsektorin yhteistyön helmiä lähihistoriasta on sähköinen puukauppapaikka. Kaikille toimijoille ja metsänomistajille avoimeksi rakennettava valtakunnallinen, sähköinen kaupankäyntiympäristö on ainutlaatuinen koko maailmassa. Toimijoiden pitää nyt osaltaan varmistaa, että hallitus sisäistää kehitystyön merkityksen eikä ryhdy ”vatuloimaan” sen kärkihankestatuksen kanssa. Jos siinä ei ole eväitä valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi, niin haluan nähdä missä on.

Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihankekokonaisuus pitää sisällään konkreettisia työkaluja puumarkkinoiden rakenteiden ja toimivuuden parantamiseksi. Niiden sisältö luodaan hyvin pitkälle tänä keväänä. Teollisuus tulkitsee asian niin, että nämä kokonaisuudet laitetaan järkevimpään mahdolliseen asentoon ensin ja sitten katsotaan, tarvitaanko lisää keinoja hallituksen tavoitteen saavuttamiseksi.

Haastan koko metsäsektorin toimijat yhteistyöhön näiden kokonaisuuksien sisällön valmisteluun. Nyt jos koskaan alan toimijoiden viisaat päät on lyötävä yhteen. Virkamiehet tarvitsevat toimijoiden tukea asiassa.

Nostan kokonaisuudesta esiin kolme keskeistä kohtaa, joiden kaikkien sisältö rakennetaan tänä keväänä: metsävaratieto, kuolinpesät ja sukupolvenvaihdokset.

Metsävaratiedon tehokäytöllä parannetaan metsänomistajien palvelutasoa – eli tuotetaan lisää parempia ja kustannustehokkaampia palveluita metsänomistajille kilpailun lisääntymisen kautta. Yhteiseksi kehityssuunnaksi sopisi hyvin kilpailu palveluiden sisällöllä eikä metsävaratiedon omistuksella. Formaatin tulee olla sellainen, että metsänomistaja ja palveluntarjoaja pystyvät kommunikoimaan keskenään vaivattomasti, mikä mahdollistaa kaikkien palveluntarjoajien – esimerkiksi metsäpalveluyrittäjien – vapaan markkinoille pääsyn.

Kuolinpesien päätöksenteko on tunnetusti halvaantunut, jos kaikki osakkaat eivät ole samaa mieltä päätöksistä. Ongelmaa ei ole aidosti haluttu ratkaista, vaan on haettu mitä moninaisempia syitä, miksi asialle ei voitaisi tehdä mitään. Metsäpoliittinen päämäärämme ei voi olla kannustaminen pitkäkestoiseen kuolinpesämetsänomistukseen. Nyt pitää löytyä konkreettiset keinot uusien ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä olemassa olevien pikaiseen ratkaisemiseen. Oikealla polulla kuolinpesien elinkaaret pidetään mahdollisimman lyhyinä eikä tiloja pirstota, vaan ne siirretään kokonaisina aktiiviseen ja ammattimaiseen omistukseen.

Metsätilojen sukupolvenvaihdoksessa keskeistä on varmistaa puun liikkeelle saaminen, metsälörakenteen eheytyminen ja metsänomistuksen nuorentuminen. Ymmärtääkseni on mahdollista löytää ratkaisu, jossa voittajia ovat niin yksityismetsätalous, puuta käyttävä teollisuus kuin valtiokin. Tämä ratkaisu meidän toimijoiden pitää päättäjille nyt tarjota.

Peräänkuulutan laaja-alaisen yhteistyön tärkeyttä. Investointien kohdentuminen Suomeen, puun käytön kehitys ja sen kotimaisuusaste ovat monen tekijän summa. Mitä enemmän ymmärrämme toimijoina toisiamme ja haasteitamme, sitä parempia ratkaisuja löydämme. Suomen tila ja sektorikohtaiset kasvutavoitteemme edellyttävät nyt yhteistyön voimallista tiivistämistä. Päättäjämme ovat aidosti liemessä Suomen muiden haasteiden kanssa – ei tarjota heille lisää haasteita, vaan toimivia ratkaisuja.

Kommentit

8 kommenttia “Puu liikkeelle yhteistyöllä”

  1. Mauno

    Ei puunostajia kiinnosta päätehakkuu puutkaan, on noin 90v kuusikkoa ei lahokuivuneita. Salskeaa männikköä myös jonkun verran koivutukkia.
    Hyvän tien varressa maasto tasaista ja kantavaa.
    Kolmelle lähetin kartat itä-Suomesta, joissa punattu paikat hakkuukohdista, olisi voineet ohikulkiessan vilkaista, ei ole kuulunut soittoa? Kohta vuosi tulee täyteen..
    Haluan olla paikalla kun hakataan, ettei tukeista tehdä kuitua, jonka senkin olen nähnyt!
    Ei siis soiton vertaa kohteliaisuutta?

  2. Heikki Kosonen

    Tarvittavaia puumääriä ei saada liikkeelle muuten kuin määrittelemällä hakkuukypsien ja harvennusvaiheisten metsien puumäärät.
    Sen jälkeen ns. “lahotus / kasvunhidastus” vero, eli jos myy aikanaan metsiä, saa veron vähentää esim. 1,5 kertaisena . Jos taas seisottaa metsiään niin vero puree täysillä. Hintojen nousulla ei puu lähde metsästä, koska kilpailu globaalisesti on jo nyt kovaa lopputuotteissa.

  3. Make

    Ostajat eivät osta tai ainakaan eivät maksa juuri mitään raakapuusta. Turha vikistä puun liikkeelle saatavuudesta, koska mites sen saat liikkeelle kun kukaan ei halua ostaa kuin korkeintaan yhtä kahta lajia ja muut täytyy suorastaan lahjoittaa että kelpaavat!
    Kokemusta on kahdelta vuodelta ja juuri nyt syksyllä jouduin lähes monen soittokierroksen jälkeen puolipakolla lahjoittamaan hankintapuut ostajalle.

  4. Aimo Huikka

    Meidän suurin ongelmamme on metsänomistuksen pirstaleisuus. Sillä ei ole mahdollista suorittaa järkevän ja taloudellisen suuruista korjuuta ja hankintaa.

    Ongelma on varsin vaikea rationaalisti ja kansakunnan yhteistä etua palvelevasti ratkaistavissa koska se edellyttäisi metsänomistuksen radikaalia muuttumista suuromistuksen suuntaan. Se taas edellyttäisi lakeja joilla pienet ja käyttämättömät talousmetsät tai muuten käyttöä vailla olevat metsät voitaisiin jonkin aikaisella tuotosta saatavalla korvauksella yhdistää suuriin tarkoitusomistuksiin.

    Siitä nousisi hirmuinen haloo, mutta se on tosiasia ja jonain päivänä jonkun on siihen suuntaan toimia tehtävä. Se on tietysti se hallitus joka silloin on vallassa. Kepu vetopinen hallitus ei siihen etusyistään, siis äänestäjiensä -pikkujussien- etusyistä koskaan ryhdy vaan pysyisi tukilinjalla. Vihreät eicvät siihen ryhtyisdi pysyessään yleisellä luonto ja ilmastovastaisella linjallaan. Kuka sitte? Ei ainakaan kokoomus ja Rkp joilla myös on vahvaa pikkuomistaja taustaa ja äänestäjiä. Virkamieshallitus!?

    Metsänhoitokin vaatisi noita muutoksia sillä se on Suomessa surkeassa tilassa ja näkyy kaikkialla maamme metsissä pienkorkuisena “risu ja riukupuun” asteena, jposta sitten otetaan valheellisia kasvumittauksia sivuuttaen tosiasia, että jos otatte kasvumittauksen pienestä nuoresta risusta niin tuleehan lukemaa, mutta se on korjuukelpoinen meidän ilmastossamme aikaisintaan 30 vuoden kuluttua. Sinä aikana on muuten se hiilikin karkuteillä ilmastossa ja uutta hiiltä pukkaa sinne kun risuja katkotaan kuitupataan. Koskaan ei siis päästä lähellekään ilmaan lasketun hiilen kompensointia eli puheet hiilineutraaliudesta jonkun energiatuotteen osalta ovat silkkaa valhetta ja vääristelyä. Tulee heti “tutkijat ja dosentit” mieleen

  5. Vesa Piispanen

    Puukauppa alkaa käymään heti kun kuitupuusta maksetaan sama hinta kuin Virosta ja Venäjältä tuodusta puusta maksetaan…Suomessa sahateollisuus pitää tukin hinnan sillä tasolla että se innostaa vielä hoitamaan metsiä..Suuret toimijat Stora UPM Metsäliitto pitävät kuitupuun hinnan niin alhaisena ettei se innosta myymään…Parempi harvennusaikaista raivuutta aikaistaa ja jättää maahan antamaan lisäkasvua pystyynjääville tuleville tukkipuille…Edellämainitut isot toimijat tekevat mielellään hoitosopimuksia yksityisten metsiin…Herää kysymys ,eikö niitten omat metsät olisi kannattanut hoitaa itse…eikä myydä pohjineen ulkomaisille ja kotimaisille ostajille..Hankinta hinta kuitupuulle oikealle tasolle,ni homma hoituu

    1. Veikko Hintsanen

      Ongelma on ainoastaan siinä että logistinen järjestelmämme on täysin metsäteollisuuden tavoitteiden toteuttamisiksi tehty sellaiseksi että voidaan ylläpitää alue kartelli niin että alueella oleva metsäteollisuuden laitos saa hankinta alueensa määräävän markkina osuuden ja kuorma auto /raideliikenne / merikuljetus muualle ei ole kuljetusteknisesti taloudellisesti mahdollista.

      Mikäli meillä olisi järvi suomi yhdistetty mereen niin metsä raaka aine kysyntä olisi samoilla kilpailumarkkinoilla mitä venäjän ja baltia puutavara mukaan lukien saksan markkinat.
      http://jukkakopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211758-valtionyhtio-mukana-bussikartellissa#comment-3225935

  6. Aimo Huikka

    Kelpaisiko Piispaselle, että kuitupuusta maksettaisiin USA ja Kanadan kuitupuuhankinnan keskiarvo?

  7. Make

    Puu saadaan liikkeelle kun Metsäliiton Äänekosken uusi biotuotetehdas aloittaa toimintansa ja Kemiin suunniteltu biolaitos saadaan alkuun! Tosin varmasti nuo isot toimijat Suomessa tekevät kaikkensa, ettei Kemin hanke koskaan toteudu! Ja, etenkin hinta!
    Hinta yleisen hintakehityksen mukaiseksi, niin johan liikkuu! Nyt hintataso on 90-luvun tasolla raakapuulla! Millä muulla tuotteella on reaalihinta laskenut näin voimakkaasti? Ei millään!

Jätä kommentti