Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 3.2.2017

Poliittinen riski varjostaa suhdannekäännettä

 

Talousennusteissa näkyy jo keväisiä valonpilkahduksia – vaikka poliittisten riskien lisääntyminen huolestuttaa yrityksiä. Myös ihmiset katsovat rohkeasti eteenpäin, eikä kohentunut kuluttajien luottamus perustu ainoastaan lisääntyneeseen valon määrään.

Esimerkiksi OP-ryhmän ekonomistit viilasivat tammikuun lopussa kasvuennustettaan reippaasti aikaisempaa myönteisemmäksi. He uskovat, että Suomen kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 1,8 prosenttia. Ensi vuonna bruttokansantuotteen kasvutahti kiihtyy tuoreen ennusteen mukaan kahteen prosenttiin. Muiden maiden talouksistakin kantautuu hyviä viestejä.

Mistä kehityskuluista meidän pitäisi erikseen iloita? Palataan poliittisiin riskeihin myöhemmin.

Ainakin työttömyyden vähentymisestä ja avoimien työpaikkojen lisääntymisestä. Korkeaa kuluttajien luottamustakaan ei monen vaikean vuoden jälkeen voi pitää itsestäänselvyytenä. Vähittäiskauppa käy jälleen hyvin.

Rahan hinta taas on pysynyt halpana eli korot ovat alhaalla, mikä helpottaa velallisten asemaa. Yksityinen kulutus jatkaa siis suotuisalla uralla, samoin kuin yritysten investoinnit, jotka nousivat usean vuoden taantuman jälkeen pinnan yläpuolelle. Rakennusliikkeet urakoivat rivakasti uusia asuntoja, mutta myös muiden yritysten investoinnit kasvavat.

Metsäyhtiötkin kunnostautuvat, ja tänä vuonna esimerkiksi Äänekoskelle, Imatralle ja Kymiin valmistuu uutta kapasiteettia.

Vuonna 2008 kärjistyneen rahoitusmarkkinoiden kriisin jälkeen moni – minä mukaan lukien – on kuitenkin ollut huolissaan viennin vaikeuksista. Se ei ole päässyt entiseen vauhtiinsa. Viennin yskiminen on erityisen huolestuttavaa, sillä ilman viennin ja suomalaisten yritysten kansainvälisen kaupan selkeää lisääntymistä talouskasvu ei ole kestävää.

Ennusteet arvioivat viennin kuitenkin elpyvän selvästi, osaltaan, mutta ei ainoastaan kilpailukykysopimuksen ansiosta. Viennin kohenemiseen tähtäävät toimet alkavat purra ja vaikuttavat vielä ensi vuonnakin samansuuntaisesti. Myös metsäteollisuuden investoinnit alkavat näkyä vientitoimituksissa kuluvan vuoden aikana.

Arviot eivät ole tuulesta temmattuja, sillä viitteitä teollisuuden ja suuryritysten suhdannetilanteen paranemisesta, tilausten lisääntymisestä ja viennin orastavasta piristymisestä löytyy myös Teknologiateollisuuden talousnäkymistä. OP:n ja Aalto-yliopiston tuore suuryritystutkimus kertoo samaa tarinaa.

Vaikka kilpailukykysopimuksen kokonaisvaikutus jää Suomessa riittämättömäksi suhteessa alkuperäisiin tavoitteisiin, olemme tyytyväisiä siihen, että se otettiin omilla sopimusaloillamme käyttöön sataprosenttisesti.  Kaikki metsäteollisuuden työpaikat pidentävät työaikaansa, ja peräti yli puolet työaikaa pidentävistä ratkaisuista perustuu toimipaikkakohtaiseen sopimukseen, kilpailukykysopimuksen ja työehtosopimuksen mukaisesti. Meillä on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä kilpailukykymme parantamiseksi, jotta tuotteemme käyvät kaupaksi maailmalla ja kuromme eroa umpeen keskeisiin kilpailijamaihimme.

Myönteiset suhdanteet joutuvat kohtaamaan myös tummia pilviä. Niitä liikuttava kauppapoliittinen tuuli pyörii emmekä tiedä, mistä suunnasta se edes lähitulevaisuudessa puhaltaa – ja millä voimakkuudella.

Protektionismin aaltoja voi Euroopan rannoille läikyttää Brexit ja erityisesti Yhdysvaltojen uuden presidentin Donald Trumpin linjaukset. Kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset joutuvat nyt arvioimaan riskejä uusiksi.

Trumpin protektionistiset näkemykset kotimaisen teollisuuden suojaamisesta ja tukemisesta tulleilla eivät vastaa tämän päivän todellisuutta. Globaaleissa arvoketjuissa toimivien yritysten tuotanto on riippuvaista myös tuoduista komponenteista ja eri maiden välituotteista. Siksi tuotanto ja lopputuote kallistuvat, jos komponenttien tuontia vaikeutetaan. Se on erittäin lyhytnäköistä politiikkaa.

Suomalaisten yritysten globaaleja arvoketjuja koskeva tutkimus (Etla 2016) osoittaa, että myös Suomen talouskasvu on vahvasti riippuvainen Kiinan ja Yhdysvaltojen loppukysynnästä. Paljon vahvemmin kuin mitä perinteinen tuonti- ja vientitilastojen tarkastelu antaa ymmärtää.

Seuraavaan tosiseikkaan kannattaa suhtautua vakavasti: Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuu suuria kaupan vapautta rajoittavia muutoksia, vaikuttavat ne nopeasti myös suomalaisen yrityksen menestymisen edellytyksiin – laajemmista kauppapoliittisista reaktioista puhumattakaan.

Seuraamme tänä vuonna kauppapolitiikkaa sen edellyttämällä tarkkavaisuudella myös Lastuja-blogipalstalla.

P.S. Entä metsäteollisuuden tuotantoluvut ja niiden kehitys Suomessa? Mitä niistä on nähtävissä? Kannattaa lukea läpi perjantaina julkaistut tuotantotilastot osoitteessa www.metsateollisuus.fi.

Kommentit

3 kommenttia “Poliittinen riski varjostaa suhdannekäännettä”

  1. Terho Tammi

    Tässäkin kommentaarissa toteutuu sanonta: “Kenen leipää syöt – sen lauluja laulat”. Tämä olikin hieno poliittisesti korrekti suhdanneanalyysi, joka kertoo Trumpin toiminnasta vain ne mahdolliset huonot puolet – ei mitään hyvää.

    Pitäisikö meidän todella itkeä sitä että vastuuton ja harkitsematon sotaintoilija ex-ulkoministeri Hillary Clinton (Libyan valloittaja, Syyrian hävittäjä ja Ukrainan vallankaappari) hävisi 2016 vaalit, joissa häntä tuki 9 maailman kymmenestä suurimmasta aseyhtiöstä? Pitäisikö meidän itkeä sitä että Trumpin voitto mitä todennäköisimmin katkaisi jännitteiden kiristymisen Venäjän ja NATO:n välillä sotilaalliseksi yhteenotoksi? Antaa aseiden valmistajien ja sotahullujen itkeä sitä ettei ydinsotaa tullutkaan. Se sota olisi käyty 12-15 minuutin aikana mutta kuvitelkaa millainen vaikutus 10 vuotta kestävällä “ydintalvella” olisi ollut Suomen ja länsimaiden ruokahuoltoon ja selviytymiseen?

    Kun vasemmistolaisiin utopioihin hurahtaneet poliitikot, pankit ja heitä säestävä media on keskittynyt haukkumaan Trumppia “Hitleriksi” ja milloin miksikin he eivät ole käyttäneet aikaa Trumpin vaaliteemojen ymmärtämiseksi. Siksi heidän nyt esittämänsä ajatukset kuulostavat todellisuudesta irrallisilta ja kuluneilta fraaseilta, joista aika ajaa kovaa vauhtia ohi.

    Sotaintoilijat, holtittomat pankkiirit ja holtittoman maahanmuuton ja holtittoman vapaakaupan aikaansaaneet poliitikot loivat Trumpin. Lisäksi kansa väsyi poliitikkojen kuten Hillary Clintonin korruptioon.

    Trump on uhka niille, jotka ovat vuosikymmeniä ajaneet länsimaissa vallan ja vaurauden keskittämistä yhä harvempien käsiin pyöreän pöydän kokouksissa Karl Marxin “vapaakauppa” lipun alla. Toinen heidän tavoitteensa on jatkuva sota ja jatkuva sota ja sotateollisuus tarvitsevat yhä uusia vihollisia kuten Al Qaida, ISIS, Venäjä ja ehkä lopulta Kiina. Siksi lännen propagandamylly käy täysillä ja nyt on Venäjän vuoro esittää pahista.

    Toisaalta Trump on pienten amerikkalaisten perheyritysten ja maatilojen liittolainen – niiden, jotka vapaakauppa uhkaa ajaa konkurssiin. Sama pätee meillä Suomessa: jos Trump torppaa TTIP sopimuksen suomalaiset pienet ihmiset – yrittäjät, maanviljelijät ja duunarit – saavat kiittää Trumppia siitä ettei ulkomainen halpatuonti vienyt heidänkin elinkeinoaan. Trump on myös kaikkien oikeiden äitien liittolainen – niiden, jotka eivät toivo poikansa tulevan kotiin rintamalta ruumispussissa.

    Nykyisten suhdanteiden ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin pankkiviisaiden fraaseja, akateemikkojen nollatutkimuksia ja poliittisia utopioita – nimittäin sitä paljon parjattua maalaisjärkeä, jota MBA-kurssilla ei opeteta. Miten usein pankkiviisaat ovatkaan jo olleet ennusteineen väärässä 2008 jälkeen? Voiko heidän arvauksiinsa luottaa nytkään? Miten usein kuulemme yliopistoista professoreina esiintyvien aktivistien poliittisia jyrähdyksiä ja pölinää? Olisko kerrankin aika haastatella eniten oikeaan osuneita sijoittajia mieluummin kuin “punatautia” sairastavia amerikkalaisia Nobel-palkittuja “talousviisaita”? Mitä mieltä ovat ne, jotka ovat parhaiten menestyneet sijoittajina maailmalla?

    Venäjä ei ole mörkö vaan mahdollisuus.

  2. Piri Reis

    KommentoijaTammelle kommentoisin vain, että ilmiselvä ero kenen tahansa johtamalla USA’lla ja kenen tahansa johtamalla Venäjällä on se, että amerikkalaiset eivät koskaan ole jääneet muuhun edes ajallisesti rajoitettuun maahan, vaan on aina poistunut sieltä ja jättänyt maan itse hoitamaan itsenäisesti asioitaan.
    Venäjä taas on edelleenkin miehittämässä tai liittänyt itseensä pysyvästi ensin miehittämiään maita.

    Tämän ei aluksi luulisi mitenkään liittyvän Tammen kommenttiin, mutta kun ajatellaan vapaudelle hintaa niin se hinta on rajaton ja se kaikki voi mennä Venäjää mahdollisuutena pidettäessä!

  3. Jouni Suninen

    Kiitos Terho Tammelle selkeästi ajatellusta kommentista, joka haastaa jo aika väsähtäneen Trumpin vastaisen rintaman “vaihtoehtoisen todellisuuden”.

Jätä kommentti