Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 8.4.2016

Metsäteollisuus haluaa parantaa toimintaansa metsäympäristöasioissa

Kommentit

3 kommenttia “Metsäteollisuus haluaa parantaa toimintaansa metsäympäristöasioissa”

  1. Juha Aaltoila

    Hyvä juttu, tutkikaahan tarkoin! Kuusen istutus lahon saastuttamiin maihin lisää taatusti lahopuuta; valitettavasti ontto kuusen tyvi ei pysy sorvissa kiinni, kun purilaan sijaan puun sydän on ontto tai laho.
    Kuusen istutus liian karuille maille iskee aikanaan tylysti kynsille metsänomistajia, teollisuutta,kansantaloutta ja monimuotoisuutta. Hyvässä istutuskuusikossa kasvaa vain kuusta ja mustarouskuja.
    Taimikoiden hirvituhot ovat lisääntyneet rajusti VMI 8 –VMI 10. Asiasta tuli julki tutkimus vast´ikään.
    Hirvet ovat syöneet männyn taimikoita niin, etteivät monet metsänomistajat ja ammatti-ihmiset enää mäntyä viljele, lehtipuun viljelystä ei edes haaveilla.
    Luonnon monimuotoisuuden kannalta on surkeaa, että hirvelle paljon mäntyä maittavammat puulajit pihlaja, haapa ja koivu eivät vartu vesakkovaiheesta ylös tuleviksi puiksi, tuleviksi lahopuiksi.
    Päättäjille tuntuu riittävän, että tilanne Ruotsissa on vielä paljon hullumpi kuin meillä, että hirviä riittää tähtäimiin runsaasti, että säät suosivat sertifiointia ja kestävyyden mantramylly jauhaa akanoitaan joka tasolla.

  2. Aimo Huikka

    Sopii toivoa, että metsäteollisuudellamme riittää viisautta huolehtia metsistä oikein. Se on nimittäin myös metsäteollisuuden etu, ei ainoastaan metsien oikeiden omistajien eli Suomen kansalaisten etu.

    Nyt tilanne on sellainen, että metsänhoidossa ja käytössä on jotain perusteellisesti pielessä. Sen näkee jokainen, joka vaivautuu ajelemaan maamme eri puolilla metsäteitä ja muita teitä pitkin metsien tilaa tarkkailemassa ja vielä tehden samaa lähialueidemme metsissä ns. markkinatalouden puolella.

    Silmään käy silloin rankasti se, että metsämme on muutettu oksaisiksi talousrisukoiksi ja kasvu mitataan nuorista puista antaen halutunlaisen virheellisen kasvutilaston. Tilasto taas, kuten tiedetään on valheista suurin.

    Metsiemme omistuspohjaa olisi kovasti muutettava. Samoin metsähallituksen ajatukset metsänhoidosta. Ne ovat kaikenlaisen metsätuhon ja luontotuhon lähde nykyisin.
    Hienoa metsän käyttöä ja hoitoa alkaa nähdä heti Suomenlahden eteläpuolelta ja siitä etelään.

    Metsän energiakäyttö olisi myös pysäytettävä metsäteollisuuden hylkyyn ja kotitarve klapipuuhun. Pelletti-ja hakekäyttö pitäisi lailla lopettaa siinä missä tuulimyllytukikin.

    Metsäteollisuutemme olisi ymmärrettävä antaa hiukan lepoaikaa metsillemme ja palauttaa niihin oikea tukkipuustokin ja sitten käyttää sitä kestävästi sellun, paperin ja rakennusteollisuuden tarpeisiin.

    Siihen asti olisi suositeltavaa tuoda maksimaalisesti kuitupuuta ja ottaa siitä se jalostuspalkkio mikä on kansainvälisesti hyväksyttävää ja viisasta taloutta. Meillä vain ei hevin ymmärretä mitä koko sana jalostuspalkkio tarkoittaa.

    Metsäteollisuudessa, jos missä tämä kuitenkin pitäisi ymmärtää. Kuulutan siis metsäteollisuudelta sitä vastuuta ja visiota mikä puuttuu ilmiselvästi bioenergiahaaveilulta ja teollisuudelta.

  3. Lauri Vaara

    Suomi ei ole oikeusvaltio metsäalalla

    Inka Musta kirjoittaa Metsäteollisuuden toiminnasta metsäympäristöasioissa ikään kuin metsäyhtiöt omistaisivat Suomen metsät. Musta kertoo, että metsäympäristöohjelman valmistelussa pohdittiin nykyisen toiminnan vaikutuksia metsäluontoon, luonnon monimuotoisuudelle merkittäviä tekijöitä ja ekologian ja talouden suhdetta ympäristöasioissa. Nämä ovat oikeusvaltiossa yksiselitteisesti metsänomistajan päätettäviä asioita, jotka eivät kuulu puun ostajalle eivätkä korjuupalvelun yritykselle.

    Mutta eihän Suomi olekaan oikeusvaltio metsäalan käytännöissä. Metsäalalla ei tiedetä edes sitä, että metsäyhtiö on puun myyjän asiakas puukaupoissa ja palveluyritys puunkorjuussa. Yhtiöt eivät osta puuta vaan hakkuuoikeuksia. Yhtiöt eivät myöskään tarjoa korjuupalveluja, vaan sitovat oman korjuupalvelunsa hakkuuoikeuden kauppaan puun pystykaupaksi. Pystykauppa todetaan englanninkielisessä metsätalouden oppikirjassa täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi.

    Pystykauppa antaa metsäyhtiölle avaimet käyttäytyä yksityismetsissä ikään kuin metsän omistajina. Maksajia ovat kuitenkin metsänomistajat. Maksu puunkorjuusta peritään piilotetusti vähentämällä se puun bruttohinnoista eli tehdashinnoista, joista koostuu puunmyyjän bruttotulo. Puun myyjä ei tiedä bruttotuloaan ei siitä vähennettyjä metsäyhtiön palkkoja. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään puun kantohinnaksi. Yhtiöt korjaavat puuta isännättömällä rahalla ja piilotetuilla kustannuksilla.

    Kustannusten minimointi ei ole viiteenkymmeneen vuoteen ollut metsäyhtiöiden puunkorjuun tavoitteena. Sen sijasta on maksimoitu työtunnin kuutiometrien määrää massiivisilla metsäkoneilla. Tuloksena on kaaos metsätaloudessa niin yritystaloutena, elinkeino-oloina kuin metsien käsittelynäkin. Kaaos kätketään sadun keisarin uudet vaatteet -keinoilla, massiivisella tiedotuksella ja teknisesti tehokkaiden metsäkoneiden työnäytöksillä.

Jätä kommentti