Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 6.10.2016

Metsäkeskustelun mielikuvat ja todellisuus

Kommentit

11 kommenttia “Metsäkeskustelun mielikuvat ja todellisuus”

  1. Antti

    Paljon hienoja päämääriä, teknologiaa, kehtyatä. Mutta miksi raaka-aineesta ei makseta? Puun hinta on ollut samalla tasolla vuosikymmenet, kuinka on ostovoiman käynyt? Kuka tekisi työtä samalla palkalla mitä maksettiin 20 vuotta sitten? Markka-aikana päätehakkuulla kesäkohteessa mäntytukki 300markkaa, nyt oli 53 e. Jossain on pahasti vikaa.

    1. veikko hintsanen

      Antti:
      Tässä täsmennystä ja lisätietoa jo alla olevaan Antti Huikan mainintaan sisävesien kehittämistarpeesta)

      Mielestäni olemme tilanteessa jossa puusta ei tarvitse maksaa, koska metsäteollisuus on onnistunut valtion avulla kartellisoimaan raaka aine hankinnan,perustuen valtion omaan tutkimustoimintaan perustuvaan liikenne ja logistiikka politiikkaan sitten vuoden 2007 KTM raportin 16/2007 , jossa sivun 24 mukaan :

      ”Biojalostamo on, tietyissä olosuhteissa, uhka metsäteollisuuden raaka-ainehuollolle. Se on uhka, mikäli sitä hallitaan metsäklusterin arvoketjun ulkopuolelta ja mikäli Suomessa murretaan metsäklusterin logistiikkaketju. ”

      Ja tätä em logistiikka ketjua ei ole kyetty eikä tahdottu murtaa , vaan metsäteollisuus on kyennyt luomaan valtion päättäjille niin ilmasto energia kuin EU liikennestrategian tavoitteiden vastaisen myytin ,jossa kuvitellaan, jopa tieteellisellä (puutteellisiin ja virheellisiin raportteihin(useita) tietoihin perustuen) tasolla että: ”Suomi on saari” ja että Suomessa ei kannata sisävesillä kuljettaa mitään.

      Ei todellakaan kannata, mikäli emme saa aikaan hankkeita, joita edellytetään,niin modernilta vesiliikennekalustolta kuin vesiliikenneväyliltä niin, että koko Järvi Suomeen pääsee niin mereltä kuin sisämaan tehtailta ja satamista laivarahdeittain puu raaka ainetta kuljettamaan.

      Ruotsi mm on panostanut em tavoitteiden mukaisesti jo 2010 luvulla noin 600 miljoonaa euroa niin että sisämaan satamiin suurille järville Tukholman taakse pääsee jo 9000 tonnin aluksilla. Tarkoittaa että yksi laiva voi ottaa 100-150 rekka-kuorma auton lastin yhdellä kertaa…. meillä ainoastaan Saimaa on auki ja vain osan vuotta,…

      Vesiliikenteen voimasta on hyvä esimerkki on viljanmyyjien yhdistyminen ja viennin aloittamisen mahdollistaminen laivakuormittain. Tämä vasta avasi kotimaan hintakartellin ja viljan myyjien hintatason nostamisen kansainväliselle tasolle.

      En tiedä onko Suomen kantohinta kansainvälisellä tasolla.

      Mutta sen tiedän että .
      Meillä valtio panostaa tämän metsäteollisuuden kartellin ylläpitoon pelkästään väylissä noin 1,5 miljardia vuodessa ja tekes,Finnvera, yliopisto, ja eritasoisissa meriklusteri tutkimuksissa ja Suomi on saari muissa liikenteen panostuksissa vähintään saman verran .

      Esimerkiksi voi ottaa vaikka Finnveran luottopäätösten nostamisen noin 30 miljardiin siitä ei tule yhtään miljoonaa tarvittavan sisävesiliikenne klusterin kehittämisiin( EU liikennestrategia vuodelta 2011 edellytys siirtää maantieliikennettä vesille) , vaan suurin osa menee matkustajalaiva varustamojen tilausten takauksiin. Vaikka koko Finnvera perustettiin alustakauslaki prosessin kautta parantamaan maan vesiliikenne kaluston tilaa jo 1970 luvulla .

      Nyt väylästöä ja kalustoa kehitetään ja hankitaan valtion tuella, ainoastaan vesiliikenteen yhdelle osalle : meriliikenteeseen , jopa niin, että on jätetty tekemättä kokonainen liikennestrategia sisävesiliikenteen kehittämiselle vaikka EU:ssa on sovittu(2011) niin, että jopa 20 miljoonan tonnin vuosittaista liikennemäärää voitaisiin pitää perusteltuna ( kannattavuus, ilmasto ja taloudellisuus (mm World Bank LPI) benchmarkkauksiin vedoten muutoksen jo vuosikymmeniä sitten tehneisiin maihin) siirtää maanteiltä vesiliikenteen piiriin.

  2. Aimo Huikka

    Minä taidan olla yksi näitä metsäasioita kommentoinut metsäteollisuuden ulkopuolinen aiheesta metsä, luonto ja ilmasto sekä kansallinen taloudellinen hyvinvointi, kiinnostunut.

    Kommenteissani olen systemaattisesti todennut, että perinteellinen metsäteollisuutemme on taloutemme pysyvä tukiranka. Siis enemmän kuin jalka ja siksi sille on varattava ja tehtävä parhaat mahdolliset olosuhteet.

    Kun en kuitenkaan ole muuta kuin erittäin kokenut havainnoitsija metsäteollisuuden ja energiateollisuuden sekä energiankäytön suhteen niin pystyn käyttämään tietonani kaikkia lähteitä ja välitöntä koko maan kattavaa silmätodistetta. Tilastoja en juurikaan käytä, koska ne ovat maailman suurin valhe kaikkien tietämän tilastokuvauksen mukaan.

    Tilastot muun muassa väittävät metsiemme olevan hienossa kunnossa ja kasvavan enemmän kuin otetaan ja varastoivan positiivisesti hiiltä.

    Silmä kertoo kuitenkin aivan muuta. Se kertoo, että metsät ovat joko avohakattu, pensasvaiheessa tai ihan parhaimmillaan keskenkasvuisessa kuitupuuvaiheessa. Kunnon tukkipuuta saakin etsiä ihan tiukasti. Ei siis ole metsän sisältö Egyptin parru vaiheessa vaan enemmänkin tyhjä.

    Tilastovalhe luodaan sillä nuorella puulla joka on nopeimmassa kasvuvaiheessa mutta jätetään kertomatta ja tilastolla osoittamatta mikä oli metsän puumassasisältö esimerkiksi vuonna 60 minkä jälkeen tukkipuut on sieltä kärrätty pois vuosikymmeninä ja muutettu pienpuupelloiksi hajaomistukseen.

    Tuo tilkkuomistus on osin metsäteollisuuden itsensä huonoina aikoinaan luoma ja nyt iskee nilkkaan kun on 60000 metsätilkun omistajaa neuvoteltavina sen sijaan että olisi esimerkiksi 600 koko maassa ja metsät suurina yksiköinä ammattiomistajien hoitamine.

    Jottei tulisi rasittavan pitkää kertatarinaa, niin metsien sisältöä olisi merkittävästi parannettava lepuuttamalla osia siitä ja tuomalla puuraaka-ainetta niin paljon kuin maailman markkinoilta suuremmista varastoista irtoaisi.

    Metsäämme ei saisi teolliseen energiankäyttöön laisinkaan käyttää eikä energiatulevaisuutta rakentaa muun kuin metsäteollisuuden hylkypuun osalta ja rajoitetusti siivouspuun osalta. Metsien laajennettu energiakäyttö pilaisi ne lopullisesti ja tuottaisi pelkästään savua ja pienhiukkasia ilmaan kun metsäteollisuuden tuotteet kaikki kuitenkin pidentävät tai pysyvästi säilyttävät hiilen siinä alkuperäisessä puu raaka-aineessa.

    Olen myös eri kommenteissa aina ehdottanut kuitutuoteryhmän kehittämistä liittämällä pitkään metsäkuituun meillä hyvin kasvavat kuituhamppu ja pellavakuidut. Tätä ei kuitenkaan ole kovin näkyvästi tehty vaikka sillä saavutettaisiin aina maatalouden lisämahdollisuuksia mukaan lukien uutta tuotealuetta ja varmasti vientikelpoista

    Metsäteollisuuden tulisi myös valtiovallan kanssa ryhtyä paremmin kehittämään sisävesiliikennettä jotta suuret bulkkimäärät saataisiin liikkumaan edullisesti järvialueiden tehtaille. Teoriassa ainakin olisi lopulta helpohko tehtävä liittää päävesistömme yhteen ja omien alueittemme kautta mereen ja merisatamiin. Tätäkään ei ole edes tapetilla.

    Metsäteollisuudenkin tuesta huolimatta olisi käytävä silmä kädessä siellä metsässä tunnistamassa tositila ja toimia sitten sen mukaan ja ennen kaikkea lobata MTK valtiota paremmin, jotta siellä puolella edes hiukan ymmärrettäisiin energiasta ja metsästä, ilmastosta ja luonnosta puhumattakaan.

    Biomassan energia on todella pahanlaatuista haaveilua ja tulee johtamaan sekä metsäteollisuuden alasajoon että luonnon ja ilmaston tuhoutumiseen jos sitä huuhaata ja MTK taskuun vetämistä ei saada loppumaan heti kättelyssä siitä mitä se jo on.

    Bulkkienergia on tuotettava ydinvoimalla, osin metsäteollisuuden hylystä, paikallisilla pienillä siivouspuu lämpölaitoksilla, metaanikaasuilla niiden eri toimitusmuodoissa (CNG ja LNG tavallisen putkikaasun ja biokaasun lisäksi) ja liikenne muunnettava pikavauhtia toimimaan myös metaanikaasuilla. Biokaasua saadaan halutessa halvalla omastakin maasta ja samalla kyetään karjatilojen kaikilla tasoilla massiivista ilmastopäästöä sekä vesistöpäästöäkin helpotettua.

    Metsästä ei voi missään tapauksessa aloittaa tuottamaan nesteytettyjä polttoaineita Kaidin suunnitelman tyyliin. Se olisi metsien lopullinen tuho. Sen sijaan sivuvirtatuotetta kuten Vernoa voi hyvin tuottaa siinä määrässä kuin sitä luonnostaan tulee.

    Myös puukemiassa on kehittämisen tilaa melkein saman verran kuin sen kuitupuolella. Niihin olisi metsäteollisuuden ja tutkimuslaitosten suunnattava enemmän tai lisää ja sivussa tietenkin koulutettava tarpeellisia kieliä maailmanmarkkinoilla puhuvia vientimyyjiä. Siis ruotsin sijasta Saksaa, Ranskaa, Espanjaa, Kiinaa. Englantia, Arabiaa, Portugalia(Braz)

    1. Jan Finnilä

      Terve,
      Mielenkiintoisia havaintoja ja näkökulmia. Tosin täytyy todeta että huoli siitä että metsämme olisivat tilavuustiedoiltaan (puumassan tai ainespuun osalta) jotenkin liioiteltuja tai vääristeltyjä, on aiheeton huoli. Niitä jumalattoman suuria runkoja joita joskus oli, niitä ei enää ole samassa mittakaavassa, eikä niitä teollisuus tarvitsekkaan. Muuta arvoa tuollaisilla puilla ja puustoilla toki on, mutta ei varsinaista teollista arvoa. Silmää ne toki miellyttää ja siitä tuo käsitys varmaan usein tuleekin että metsät on pilalla kun tuo näkymä puuttuu.
      On kaksi asiaa joihin miehellä ei ole luottamista: Silmämääräisiin arviointeihin ja naisiin…..

  3. Anneli Immonen

    Kauhistuttavia mielikuvia. Näin Hukka perii.Suomessa puuta riittää, lisää kasvaa jos turvataan metsien hoito.

  4. Anja Henttunen

    Kommentti “METSÄKESKUSTELUN MIELIKUVAT JA TODELLISUUS” kirjoitukseen 6.10.
    Suomessa ollaan jo liian kauan metsäteollisuuden toimesta harjoitettu ja mielletty toimintamallia – näkemättä metsää puilta. Mielikuvissa ja mm. puualojen massa- ja mekaanisessa teollisuudessa on nähty pelkkä puun runko ja siitäkin vain kuitu. Kaikki ns. innovaatiot eivät ole yksisilmäisesti hyväksyttäviä, niiden elinkaaren tai sosiaalisten-/luontovaikutuksien osalta.Tuon rungon käyttöön saamiseksi ja lisäämiseksi ei ole tietämättömyyden aikoina kaihdettu keinoja. On yritetty väkisin tehdä jopa lettosoista mäntymetsää ojittamalla ja vielä viimeisinäkin vuosikymmeninä rakentamalla valtavia ojitusverkostoja kanavineen suojelunalaisten vesistöjen yläpuoliseen maastoon Tapion ja Metsäkeskustenkin suosiollisella avustuksella piittaamatta mitä vesistöille tapahtuu. Puuta suomessa riittää eri lajeille luontaisesti sopivilta kasvupaikoilta monenlaisiin käyttötarkoituksiin, mutta mm. Oulun ympäristön viimeiset suot ja vedenpidätysaltaat pitää jättää rauhaan, jotta viimeisien hyvällä tasolla olevien jokien, järvien ja lopulta meren ekosysteemit säilyisivät edes nykyisellä tasolla.
    Kun puhutaan “metsästä” pitää aina samalla puhua toimenpiteiden yhteydessä vesistövaikutuksista, johon maanmuokkaus, korjuu, jatkojalostus, kulutus ja niistä aiheutuva lopputuote aina vaikuttaa. Miksi tekopyhyyden nimissä puhutaan vain ilmastosta/hiilijalanjäljestä, mutta ei vesistövaikutuksista oli asia-aihe mikä tahansa. Oletteko huomanneet, että ilmastopainotteisella viestinnällä maa/vesijalanjälki voidaan sivuuttaa, joka onkin sitten vaikeampi ja monimutkaisempi aihe. Mille viranomaistaholle Suomessa kuuluisi laskea ja arvioida vesi- ja maajalanjälki eri toiminnoissa. Mille taholle kuuluisi laskea metsistä saatava muista aineksista kuin rungosta tuleva tulo kerrannaisvaikutuksineen. Tätä olen peräänkuuluttanut jo yli 10 vuotta.
    Tämän kommentin pääviesti on metsien käytön kokonaisvaltaisen ymmärtämisen ja kestävän taloudellisen hyödyntämisen mahdollisuuden, jota ei valtiovallan ja metsätalousgryndereiden taholta ole tuotu maassamme riittävästi esille. Siis ei vain puuta metsältä. Se on eri puulajien, eri kasvi-/varpulajien ja sienirihmaston huomattavasti kunnioittavampaa ja tehokkaampaa huomioon ottamista maaseutualueiden ja työllisyyden kehittämisessä ja metsien luonnollisessa uusiutumisessa. Tarkoitan puiden- ja kasvienosien/raaka-aineiden tarkempaa käyttöönoton tehostamista keruutuotteina kestävällä tavalla. Esimerkkinä havu- ja lehtipuiden kuori, versot (kuusenkerkkä, männynverso), mahla (pettu), pihka, pakurin, suopursunverson ym. lääkekasvien talteenotto mm. elintarvike- ja lääketeollisuuteen ennen metsäalueiden teho- tai teollista käsittelyjä, joista pitäisi lailla säätää. Koulutusta tässä asiassa lisättävä metsäteollisuuden toimijoille. Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla on kehittää ja toteuttaa (LUKE ym. organisaatiot) keruutuotteiden kerääjille, ostajille, jatko-jalostajille ja viejille toimiva verkostotalous. Suomessa ei ole vieläkään kunnolla havahduttu oikeasti toimimaan laajalla rintamalla metsien kestävää hyödyntämistä maaseudun väestön toimeentulomahdollisuuksia samalla lisäämällä. Mammuttimaiset 45-60 myllyn tuulivoimapuistot Natura-alueiden sisään haviteltuina harvaanasutullakaan maaseudulla eivät ole kestävän kehityksen mukaisia, vaikka yksi argumenteistä niiden perustamiseksi on “metsätalouskäytössä ” oleva alue. Virkistys, matkailu ja esimerkiksi suojellut lajit kuten maakanalinnut, petolinnut ja muuttolinnut alueella yritetään kaikin voimin luvanantoprosessissa ohittaa. Isojen pinta-alojen maa-/metsänomistajatahot, kuten Tornator, saavat paikallisien asukkaiden ja maanomistajien kustannuksella suhteettoman suuren painoarvon. Huomatkaa, että nämä muutamat suurmetsänomistajat ovat jopa yli 50%:sesti muiden kuin suomalaisten omistuksessa.

  5. Aimo Huikka

    Vaikka en ole aivan joka kohdasta täysin samaa mieltä niin pidän Anja Henttusen kirjoitusta ja ajatuksia lukemisen ja ajattelemisen väärteinä.

    Metsäteollisuushan käsittää metsän kokonaiskäytön eikä pelkästään kuituja. Kuidut ovat kuitenkin siitä volyymillisesti suurin ja sahatavaran lisäksi helpoimmin markkinoitava vientituote. Sahatavaran jalostusaste vaan on kuitua alhaisempi ja sitä tulisi yrittää nostaa käsitellyn puun tai puuvalmistuotteiden suuntaan siinä missä kuitutuotteiden kehitystäkin.

    Metsän muut arvot ja tuotteet ovat jääneet hiukan lapsipuolen asiaan noiden volyymituotteiden rinnalla, mutta niitäkään ei saisi unohtaa.

    Tuulivoimaa ei pitäisi missään tapauksessa metsään viedä eikä muuallekaan sen todella massiivisten ilmasto, luonto ja taloushaittojen vuoksi. Tuulivoima tilisi jopa poikkeuslailla lopettaa yleisen edun vuoksi.

    Metsän omistuspohjasta taidan olla eri linjalla kun kannatan suuromistusta ja teen sen juuri järkevän hoito ja korjuumahdollisuuden vuoksi. Tällä hetkellä, vaikka eräät väittävät metsänhoitoamme hyväksi, olen sitä mieltä että se on kauttaaltaan erittäin heikko ja tilkkumainen johtuen juuri pienomistuksesta ja metsähallituksen suuromistuksen tarpeisiin luodusta virheellisestä metsienhoito ja hakkuupolitiikasta.

    Mitä tulee soiden ja metsien kuivatukseen niin sen seuraukset ovat liiankin selvästi näkyvissä pilaantuneissa vesistöissä. Turvetuotanto, lannoitus, ja karjatilojen päästöt ovat suurimpia vesistö ja osin ilmastotuholaisia. Niissä tuhoissa joku Talvivaaran päästö on ns. peanuts

  6. Kimmo Strengell

    Hei kaikille. Luin kommenttejanne. Itse kyllä uskon tilastoihin ja niiden mukaan puuta riittää Suomessa näihin uusiin investointeihin kuten LVL ja Liner, taivekartonki, sellu – Varkaudessa, Lohjalla, Kotkassa ja Äänekoskella. Paikallisesti voi olla tiukkaa, jos uusia hankkeita tulee samalle hankinta alueelle. Tietääkseni esimerkiksi tuontikoivusta maksetaan enemmän kuin kotimaisesta. Syy tähän on ehkä se, että sitä saa tilatussa volyymissa juuri sen mitä pyydetään. Kotimaiseen hankintaan vaikuttaa moni muukin juttu ehkä myös suhdanteet. Silmämääräisesti arvioiden saa hakkuista haja-arvioita joita pitäisi olla tuhatmäärin, jotta tulos näistä arvioista olisi luotettava. Kannattaa kokeilla esim. Automatkaa Helsinki- Joensuu-Sotkamo-Kiuruvesi-Kokkola-Vaasa-Pori-Rauma-Turku-Helsinki niin ei voi kuin taivastella, että kyllä sitä metsää tässä maassa riittää.

  7. Anja

    Kun kerran on alettu kirjoittelemaan metsäasioista, joiden varsinainen asiantuntija en ole, niin esitänpä kokonaisuutta valaisevaa laskentamallia esim. Oulun kaupungin Lavakorpeen (entinen Ylikiiminki) haettavana olevan tuulivoimapuiston metsäpinta-alan kestävästä hyödyntämisestä muulla tavalla, kuin voimaloilla. Se on Yva-selvityksessä 0-vaihtoehdossa laskematta ja arvioimatta. Tieverkoston ja myllyjen pinta-aloilta menetetyn 1. puun; runkojen, hyödynnettävissä olevien versojen, männyn nilan/kuusen pihkan, kuoren (koivu, mänty), mahlan/tisleen (koivu) tuotto vähintään 50 vuoden ajalta. 2. Joka vuosi uusiutuvien marjojen (6-8 lajia), sienien (väh. 15 lajia) ja villikasvien kerrannaistuotto (elintarvike-, lääke- ja hyvinvointituotteisiin). Maaseudun asukkaiden lähityöllistymismahdollisuudet ja laskelmat siitä mitä merkitsee itse metsä-/korpialueen säilyminen kohtalaisessa luonnontilassa itse sen eläimille, kasveille, maaperälle ja vesistöille monimuotoisena aarteena. Kaikkea ei voi eikä saa muuttaa rahaksi ja taloudelliseksi hyödyksi. Mm. juuri uutisoitu uusi Vapon turveinnovaatioavaus on vaarallinen – suo itsessään on paras puhdistus- ja pidätyslaitos vesistöjen kannalta.
    Mutta jos “arvovinksahtaneen” aikamme hankkeiden toteuttajat nojautuvat valikoituihin laskelmiin, niin meidänkin on vaadittava huomattavasti kattavampia tulevaisuuteen nojautuvia laskentamalleja maankäytössä.

  8. Aimo Huikka

    Kun näitä kommentteja seuraa niin kyllä se selvää on, että joukossa on myös ymmärrystä metsän muullekin käytölle kuin pelkälle puun rahaksi muuttamiselle.

    Tuolle käytölle mitä luonto itsessään tarvitsee pysyäkseen luontona ja antaakseen selviytymismahdollisuuden muillekin kuin “maanomistajalle”.

    Anja muun muassa listaa tuossa sellaisia asioita ja täysin perustellusti.

    Minä vielä toistan oman asemani, missä metsää voi käyttää perinteellisen ja tuotekehitettävä metsäteollisuuden tarpeisiin lisättynä mahdollisimman suurella tuontipuumäärällä jotta jalostuspalkkio siitä voitaisiin jättää meille.

    Energiaksi metsää ei kuitenkaan saa, eikä voi käyttää yhtään enempää kuin jää metsäteollisuuden hylkynä ja harkittuna siivouspuuna. Osaa siivouspuusta ja harvennuspuusta voi käyttää kotitarveklapin tuotantoon.

    Mutta yhtään systemaattista teollista metsänpolttamista tai polttoaineeksi nesteyttämistä muusta kuin todellisesta sivuvirrasta ei saa tehdä. Mikään ei ole luonnolle ja ilmastolle tuhopisampaa kuin metsän tuhoaminen savuksi ja polttoaineiksi. Siinä suhteessa hallituksen, MTK hallituksen energiapoliittinen biomassa ajatus on täysin metsässä ja se on täysin varmoin todistein näytettävissä.

    Ainoa mikä nuo näytöt ja järjen torpedoivat ovat juuri metsämaiden omistajien pohjaton rahanhimo täysin seurauksista piittaamatta ja yhteiskuntavastuuttomasti.

    Yksi tällainen vastuuton hanke olisi Kaidin “biojalostamohanke”.
    Vapo turvetuotanto on ollut erityisen vahingollista sekä vesistöille, että ilmastolle ja nyt se pyrkii hiipimään turpeen hiillostamiseen hiilituotteiksi ja millä ympäristö-ja ilmastovaikutuksilla. Minä energia alan maailmankansalaisena kyllä tiedän, aivan karmivalla. Valitettavasti yleisöstä harva on perillä ja retkutettavissa kaikenlaisilla “tehdyillä” tilastoilla ja “tutkimuksilla” (Tilaustutkimuksilla)

  9. Anna Keikko

    Hyvä Markku!
    Sinulla menee nyt suloisesti sekaisin ainakin tämä.Reilunkaupan kahvilla on lähinnä tarkoitus puuttua siihen,että työolot olisivat jonkinlaiset ja palkka riittävä.Vai olenko väärässä?Fossiilitalous on täysin eri asia.Se liittyy enemmänkin polttoaineisiin ja energiatalouteen.

    Oikein hyvää syksyn jatkoa!

    Toivoo:
    Anna Keikko

Jätä kommentti