Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 18.5.2017

Metsäalan digiloikka toteutuu

Kommentit

3 kommenttia “Metsäalan digiloikka toteutuu”

  1. pauli vartiainen

    hyvä kirjoitus, mutta yltarjonta alentaako hintaa?

  2. Gilgamesh

    Digiloikka on varmaankin hyvästä.
    Sitä suurempi loikka tarvittaisiin kuitenkin koko metsäpolitiikan digittömässä eli henkismateriaalissa uudelleensyntymisessä.

    Uudelleensyntymisen jälkeen metsätilanteren kokonaisuus olisi seuraavalla nahkalla:

    Metsänomistajia olisi korkeintain 600 ja kaikki olisivat ammattimaisia metsänomistajia joilla olisi sekä kyky, että halu hoitaa metsät niin että niistä riittäisi jokaiselle metsästä riippuvalle. Niin luonnon asukeille kuin metsäteollisuudellekin.

    Metsien hoito tapahtuisi ammatti-ihmisten toimesta. Samoin myynti ja korjuu niin että kokonaisuuksia voidaan ajatella eikä ainoastaan lompakkonsa täyttöä laittamalla pieni perintömetsä lakoon niin tarkkaan ettei siellä eläisi edes korvasieni.

    Metsäkuljetusten suuri osa palautettaisiin vesikuljetuksiin minkä infra hoidettaisiin kuntoon mukaan lukien pääsy merelle parista oman maan meriyhteydestä, kuten Kymijoki ja vaikkapa “Porinjoki” yhteyksistä.

    Puun valtamerituonti olisi organisoitu niin, että nopeasti kasvavalla, viljeltävällä puulla voitaisiin antaa omille metsillemme niiden tarvitsemaa lepoaikaa, jotta saisimme palautettua kunnon tukkipuukannan kaikkiin metsiimme.

    Sitten nuo tärkeimmät asiat hoidettua voitaisiin luoda digiaika oikeissa metsäolosuhteissa eikä näissä erittäin haitallisissa ja siekaloiduissa metsien poltto-ja muu tuho tilanteen vallitessa.

  3. Juha Aaltoila

    Hoh hoijjaa, aika lennokas epistola! “Metsäomaisuuden hoito helpommaksi kuin koskaan”, voi olla, että tulee helpoksi, mutta kun esim. tukinnälkäinen ostaja pääsee huseeraamaan asioita tuntemattoman metsänomistajan puustoihin, niin helppous on metsänomistajan näkökulmasta samaa kuin kerman kuorinta, ensiharvennusten unohtaminen, talouden tappiot.
    Heikosti, välttävästi tai tyydyttävästi metsäasioihin perehtynyt metsänomistaja tarvitsee avukseen luottohenkilön, joka hoitaa asioita päämiehensä edun mukaisesti, se voi olla metsänhoitoyhdistyksen aluevastaava tai metsäpalveluyrittäjä, ihan sama, kunhan on kireä ammattimoraaliltaan ja uskaltaa kyseenalaistaa kiivaaseen tahtiin puuta hankkivien organisaatioiden metkut aatepohjalta “tukkia tienvarteen ja sahalle ja sassiin sittenkin”.
    Olen nähnyt hakkuiden kiirellisyysjärjestyksen suhteen laajaa ja monipuolista piittaamattomuutta, isäntien tappioita, joita ei uusilla tietokoneohjelmilla muuteta.
    Kuutio tuoksahtaa vanhaan pihkaiseen nokkaani sertifionnilta, joka siunaa, etten sanoisi juhlaliputtaa monenmoista tunarointia esim. taimikonhoidossa, puulajin valinnassa, tutkitun metsätiedon ohituksissa jne. jne.

Jätä kommentti