Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 27.9.2017

Luonnonilmiöiden ikiaikaisuus on haaste talousmetsien luonnonhoidolle

Muuramelaisella suojelualueella seisoo kuollut mänty, joka aloitti kasvunsa Tanskan ja Ruotsin taistellessa Öölannin saaren hallinnasta Skoonen sodassa 1670-luvulla. Puunuorukainen kohtasi ensimmäisen metsäpalonsa Oolannin sodan riehuessa vuonna 1854. Selvittyään siitä ja kahdesta muustakin palosta puu kuoli noin 280-vuotiaana Lapin sodan vuonna 1945. Edelleen puu on pystyssä ja tarjoaa nyt kasvualustan lukemattomille ikivanhoihin puihin erikoistuneille lahottajasienille, hyönteisille ja jäkälille. Lähivuosikymmeninä se todennäköisesti kaatuu, ja kostuttuaan maapuuna parin vuoden ajan alkaa lahota hieman nopeammin vaikkapa uhanalaisen kalkkikäävän toimesta. Puun tarina on tosi, yksi niistä tuhansista joita me ekologit, luonnonsuojelubiologit, lajistoasiantuntijat ja metsätutkijat olemme yhteistutkimuksissamme saaneet selville.

Talousmetsien luonnonhoito on pikkuhiljaa murtautunut metsätalouden valtavirtaan, ja nykyisin luonnonhoitoa tehdään metsälain, sertifikaattien ja metsänomistajien vapaaehtoisuuden myötä lähes kaikilla metsähehtaareillamme. On ilmeistä, että luonnonhoidon määrä on niin suuri, että oikein toteutettuna sen pitäisi alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa metsälajistomme tilaan ja vähentää uhanalaistumista. Alun männyn tarinan tapainen metsäluonnon ilmiöiden ikiaikaisuus kuitenkin haastaa talousmetsien toimijoita kehittämään luonnonhoitotapojakin sellaisiksi. Jos tarinan mänty jätettäisiin säästöpuuksi 80-vuotiaana, sen pitäisi kestää pystyssä vielä seuraavat kaksi tai kolme päätehakkuukierrosta ennen kuin se on kelvollinen kasvualusta vaateliaille ikivanhojen puiden lahottajalajeille. Edessä voi olla useampi metsänomistajan vaihdos, sertifikaattien uudistus ja metsälain muutos. Säästöpuiden jättäminen on esimerkki talousmetsien luonnonhoidosta, jota tehdään isolla volyymilla, mutta jonka vaikuttavuus on epävarmaa. Mänty on tässä mielessä toki äärimmäinen esimerkki, mutta muidenkin puiden kohdalla puhutaan helposti pari hakkuukiertoa käsittävästä ajanjaksosta. Tarina kertoo myös siitä, että koska luonnon ikiaikaiset piirteet kehittyvät hitaasti, eikä niitä voida juurikaan luonnonhoidolla nopeuttaa, nyt maisemassa olevien vanhimpien puiden säästämisestä tulisi tehdä ensisijainen tavoite.

Metsäluonnon tutkijan tekisi siis mieli kiitellä metsänomistajia merkittävästä panoksesta, mutta kielenkantoja pidättelee ajatus siitä, että panos voidaan moneen kertaan tyhjentää ennen kuin se realisoituu uhanalaisimman metsäluonnon hyväksi. Nyt olisikin ehdottoman tärkeää, että metsäteollisuus ja metsäalaa säätelevät tahot kehittäisivät mekanismeja, jotka varmistaisivat säästöpuiden (ja myös esimerkiksi suojavyöhykkeiden) säästymisen tulevissa metsätalouden murroksissa. Kerran säästöpuuryhmäksi merkitty kohde pitäisi pysyä sellaisena riippumatta poliittisista muutoksista, uuden metsänomistajan arvoista, motokuskin taidoista tai tukkipuun hinnasta. Virheitä ei saa tapahtua, koska niiden korjaaminen voi kestää satoja vuosia. Toimenpiteiden pysyvyyttä edistävien mekanismien kehittämisen ei tarvitse lisätä luonnonhoidon kuluja, mutta se lisäisi kaikkien toimijoiden luottamusta luonnonhoidon vaikuttavuuteen.

Kommentit

8 kommenttia “Luonnonilmiöiden ikiaikaisuus on haaste talousmetsien luonnonhoidolle”

  1. Joni

    Suurin uhka metsätaloudelle on ihan globaalitalous. Ei tarvita kuin yksi pakkauslava ja muutama hyönteinen, yksi tuontikasvi ja pieni tauti, Suomen metsät voivat kuolla muutamassa vuodessa.
    Olemme monella saralla euroopan viimeinen maa joissa ei ole tiettyjä tauteja tms, mutta kyse ei ole ‘jos’, vaan ‘kun’ ne päätyvät tänne, miten siihen on valmistauduttu? Se vaatii massiivisia toimenpiteitä ja taloudellisia uhrauksia, ja niihin tuskin on suunnitelmaa.

  2. jali karjalainen

    no Halmeella hyvä kirjoitus, mutta:
    Meidän tätyy hakata metsiä ja hoitaa että saamme tuloja ja toimeentulemista, jostain ihmisen pitää saada eläminen ja jos on 80 vuotta vanha puu niin se voi vielä kerätä hiiltä jotain 200 000 tonnia hehtarilta mutta kun puu vanhenee, se sitten alkaa syytää hiiltä ilmaan ja lahoaa samalla ja sitten ei jaksakaan kerätä hiiltä kun korkeintaan 120 000 tonnia hehtaarilta vanhana puuna. Toki lahoamisesta on hyöty lajeillekin. Mutta vaikka kukaan ei suojelisi luonto, niin Halmekin tietää että luonto ite uusiin luonnon jotain 20 miljoonan ajassa ekologian ja genetiikan avulla ja näin Luojankin luominen edelleen jatkuu. Jos me tekisimme sillai, että genetiikan avulla kopeloimme puun jälsisolua niin sillai saamme kasvamaan puun 80 % enemmän kokeiden mukaan Suomessakin ja silloin saamme raaka-aineen teollisuudelle pieneltä alueelta ja muu metsä sitten säästyy ja lisääntyy ja kerää sitten hiiltäkin ilmasta. Metsiä oli 8000 vuotta siten jotain 62 milj neliökilometria ja nyt niitä on 40 milj neliökilometria eli metsiä voisi saada lisää palloon. Hyvä kirjoitus Halmella silti, mutta työtä on meidän saatava ja työtä pitäs saada samalla jos varjelee Ison Kirjan mukaan metsääkin. Miten se tehään?

  3. jali karjalainen

    Luonto siis ei elä yksin meitä varten vaan pitää muistaa että luonto on elänyt jo ennen meitä jo sen 500 miljoonaa v ja sitten aurinko voi elää vielä 5 miljardia vuotta eli luontoa ei yksin elä nyt meille nyt, vaan luonto tulee elämään myös eteenpäinkin

  4. jali karjalainen

    Ihminen pystyy nyt kopeloimaan puun jälsisolua ja sillai voi saada puun kasvamaan jopa 80% enemmän ja silloin ei tartte kaikki metsiä laajalta alueelta hakata ja sillia metsiä säästyy ja hiiltä kerätään ja pitää muistaa että asioita siirtyy säköiseen muotoon papereista jne.

  5. jali karjalainen

    Eli kun kait siirrytään sähköiseen paperiin ja kun puun jälsisolua voidaan penkoa sillai että puu kasvaa jopa 80 % enemmän, niin silloinhan ei tarvitse hakata metsiä kovin laajalta alueelta ja näin metsät voivat sitten kerätä hiiltä ilmasta pois. Metsiä oli 8000 vuotta sitten jotain 62 milj neliökilometriä ja nyt niitä kait on jotain 40 milj neliökilometria Ilkka Hanskin kirjan Ekologia -kirjan mukaan . Ilmeisesti metsäteollisuus tulee muuttumaan ja tuotanto saattaa siirtyy biotalouteenkin tai sitten aletaan rakentamaan enemmän puutaloja ja metsiä voidaan saada genetiikan avulla sitten kasvamaan jälisolun penkomisella jopa tuo 80%, joka on saatukin haapa puulla kokeissa aikaan Suomessa. Onhan ihminen nyt heinäkuussa 2017 korjannut sydänvaivaa aiheuttavan geeninkin Amerikan Sedän avulla eli kun väestö lisääntyy, lisääntyy informaatio sitten taas Pekka Kuusen kirjan Tämä Ihmisen Maailma–kirjan mukaan. Siis suuri väestö onkin sitten informaation rikkaus

Jätä kommentti