Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 29.6.2017

Hyvät talousuutiset eivät kerro koko totuutta – kirittävää riittää

Kuluvan vuoden talousennusteiden piristyminen on puhaltanut raikkaita tuulahduksia Suomen talouteen. Kasvun aiempaa laaja-alaisemmasta pohjasta ja viennin vedosta iloitaan myös metsäteollisuudessa. Viennin elpymiseen on kuitenkin syytä kiinnittää syvempää huomiota kuin mitä viimeisen puolen vuoden data osoittaa.

Missä esimerkiksi olemme vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen, joka käytännössä pysäytti vientimme? Joko tämä kasvupyrähdys auttaa Suomea palauttamaan bruttokansantuotteen ja viennin tason entiselleen tai jopa sitä korkeammalle tasolle?

Pettymyksen uhallakin on todettava, että emme ole vieläkään palanneet finanssikriisiä edeltäneelle tuotannon tasolle. Kansainvälisessä kaupassa Suomi on myös menettänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana myös merkittävästi markkinaosuuksia. Monet kuitenkin tuntuvat ajattelevan, että asialle ei oikeastaan voi mitään, koska kehittyvät taloudet ottavat osansa ja että vientimme rakenne on vain kerta kaikkiaan ollut monin tavoin epäonnistuneiden sattumuksien summa. Yhtäältä olemme keskittyneet investointivetoisiin tuoteryhmiin samaan aikaan kun kuluttajavetoisten tuotteiden kysyntä on ollut maailmalla nousussa. Toisaalta muistutellaan, että maajakaumamme viennissä on ollut meille epäedullinen, koska vientimme on suuntautunut merkittävässä määriin Eurooppaan, jonka talous sakkasi velkataakan kurimuksessa pitkään. Puhumattakaan Venäjän talouden taantuman kielteisistä vaikutuksista Suomen vientiin.

Nämä tekijät ovat toki oikeita havaintoja, mutta kuitenkin vain osa kokonaiskuvaa. Toisen puolen muodostavat kilpailukykytekijät. Metsäteollisuus on viestinnässään korostanut kilpailukykyä ja sen merkitystä viennin vedon tärkeänä moottorina. Suomen viennin markkinaosuustekijöiden muutoksia tutkineet Petri Mäki-Fränti ja Seppo Orjasniemi (Euro ja Talous 3/2017) osoittavat nyt myös tutkimustuloksin, että nimenomaan kilpailukyvyn heikkeneminen selittää suurimmalta osin Suomen markkinaosuuksien supistumisen. Suomi ei ole kyennyt vastaamaan nousevien talouksien tuomaa kilpailua vastaan.

Talouspolitiikan ja elinkeinopolitiikan suuntaamisen osalta tämä tulos on tärkeää pitää mielessä. Kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamiseen liittyvää työtä ja sarkaa riittää Suomessa kynnettäväksi myös jatkossa. Hyvän suhdannekehityksen aikana sitä on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää tehdä kuin laskusuhdanteessa.

Kommentit

Yksi kommentti “Hyvät talousuutiset eivät kerro koko totuutta – kirittävää riittää”

  1. Aimo Huikka

    Lindström tietenkin kirjoittaa toimiala tiedon tarkalta pohjalta.
    Minä maailmankansalaisen ja sen joka puolelta pitkään konkreettisesti kokeneena tiedän, että todella paljon jäi tehtävää kilpailukykymme parantamiseksi.

    Se on pitkä lista mutta siihen voi poimia suurimmat edelleenkin muutostarpeen osat. Näitä ovat esimerkiksi työn mukana muuttamisen joustavuus mikä edellyttää kohtuuhintaisen vuokra asuntokannan luomista sinne minne teollisuus-ja liiketoiminnalla on vetoa. Työn joustavuuden yksi merkittävimpiä tekijöitä on myös helppo irtisanominen ja yhtä helppo palkkaaminen toiseen tehtävään jossain muualla tai kotimaisemissa.
    Erilaisissa palkkioinneissa on myös suurehkoa muuttamisen varaa. Erilaiset korvaukset ylitöistä, pyhistä ja matka työstä ovat meidän malleillamme kestämättömiä kansainväliseen kilpailuun.

    Mnelle yllätyksenä koulutuksemme on heikkotasoista ja sitä pitäisi muuttaa paaljon niin että akateemisuutta vähennetään, tarpeettomia aineita, kuten pakkoruotsia vähennetään, ja opetusta suunnataan enemmän käytännön ammattien suuntaan. Myös niin että teollisuuden töitä aletaan kotimaisinkin voimin täysipainoisesti tekemään eikä heittäydytä mukavalle fattaturvalle tai ay liikkeen korvausturvalle vuosiksi.

    ITse palkkarakenteitakin olisi muutettava aikaansaadun tuloksen suuntaan kautta koko työelämän. Esimerkiksi terveyskeskuslääkäreillä pienempään peruspalkkaan ja potilasmäärä korvaukseen mikä lisää potilaiden läpimenoa heti. Varsinkin jos aikaa vievin byrokratia tehdään kuten ennen eli lääkärit sanelevat diagnoosinsa ja sihteerit purkavat ja puhtaaksi kirjoittavat ne lääkärin palkkaa paljon pienemmällä palkalla.

    Johtoportaan kokonaispalkkioita olisi pudotettava roimasti. Arvioin sellaisen 30% brutto nykytasosta. Teollisuuden täysiaikaisen muun henkilöstön kuten prosessin valvojien palkkataso on myös aivan liian korkea. Siitä voisi siivuttaa helposti 10% pois, ehkä 15.

    Yhteiskunnan on kuitenkin tultava vastaan jaa vähennettävä byrokratiaa, turhia kallispalkkaisia virkamiehiä, pudottaa valtion sopimuspalkkaisia sillä johtajien 30% pudotuksella. Johtajistya tarkennan että tarkopitan palkkajohtajia, en yrittäjiä tai yrittäjäjohtajia jotka ovat joka penninsä kirjaimellisesti ansainneet.
    Yhteiskunnan on myös hoidettava kustannusten suurin osa eli kallis asuminen ja edullisten vuokra asuntojen pula kuntoon. Sekin on täysin mahdollista ja voidaan toteuttaa itsensä maksavana lainarahalla ellei yhteistä asuntotuotantoa sitten käytetä maailman syleilyn ja sosiaalisen tuottamattoman toiminnan lahjaksi. Tietysti sosiaalisen asuttamisen täytyy olla olemassa mutta se on ratkaistavissa oikealla halulla halvalla sekin

    Minä riippumattoman kaikista poliittisista tai yritys piireistä voin tuon sanoa ihan vapaana kansalaisena

Jätä kommentti