Lastuja on Metsäteollisuus ry:n blogi, jonka tarkoituksena on aktivoida keskustelua metsäteollisuuden merkityksestä Suomen taloudelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille.

  • 9.4.2015

Biotalous nostettava vaalilupauksista käytäntöön

Kommentit

7 kommenttia “Biotalous nostettava vaalilupauksista käytäntöön”

  1. Matti Myllyniemi

    Keskeisiä asioita metsätalouden kestävyyden ja metsäteollisuuden investointihalukkuuden lisäämiseksi on syytä vakavasti miettiä sen kokemuksen pohjalta, mikä muutos on koettu 1993 tehdyn metsien myyntiveroon siirtymisen jälkeen:
    “Puuraaka-aineen tasainen saatavuus ja metsänomistamista aktivoivat toimet ovat elinehto uusille biotalouden investoinneille.” Tähän on pakko sanoa, että metsänomistajia aktivoivista toimista ja valistuksesta huolimatta kolmannes yksityismetsänomistajista ei ole myynyt puuta liki 30:een vuoteen eikä metsäteollisuus ole merkittävästi lisännyt uusinvestointejaan. Edeltävä pinta-alaveromuoto oli yli 70:n vuoden kokemuksella tae metsänhoidon ja metsätalouden kestävyydelle, mihin konsensukseen ei valistuksella ja erillisillä aktivointitoimilla päästä, koska metsätalous ei ole kvarttaalitaloutta.

    “Metsäteollisuuden ja biotalouden kannalta tärkeimpiä kysymyksiä tulevat olemaan puun hiilineutraalisuuden säilyttäminen ja päästökauppakauteen liittyvät uudet säännökset.” Kasvihuoneilmiön torjuminen ja hiilineutraalisuus ovat globaaleja ehtoja, joiden ohi ei voida Suomessakaan luovia, joten paras olisi tehdä välttämättömyyksistä hyveitä. Puun polttaminen ja -käyttö biopolttoaineiden tuotannossakin joutuu sopeutumaan näihin hiilineutraalisuuden vaatimuksiin ja siksi puun jatkojalostaminen ja käyttö mm. puurakentamiseen tai uusina luonnonkuitutuotteina on puun energiakäyttöä suositeltavampaa.

    Näissä puitteissa suositeltavinta metsäpolitiikkaa olisi valita metsäverotukselle muoto, joka ei salli vapaamatkustamista myöskään metsänhoidosta ja laatupuun tuotannosta täällä hitaan metsänkasvun ilmastovyöhykkeellä, koska se takaa kansantaloudellisesti parhaan tuloksen työllisyyden ja jalostusarvon nostamisen kannalta. Metsätalouden pakottaminen kvarttaalitalouteen onnistuu huonosti ja siksi ylisukupolvinen ja luonnonolosuhteisiin sopeutuvat ajallaan tehdyt metsänhoitotyöt antavat parhaan taloudellisen tuloksen ja kestävä puuhuolto taas takaa investointihalukkuuden.

  2. Anniina Kostilainen

    Biotaloutta halutaan edistää yli puoluerajojen, mutta keinot ovat vielä hämärän peitossa. Kuten Riikka Pakarinen esittää, hallinnonrajat ylittävä konkreettinen biotalousohjelma olisi järkevä tapa edetä. Sitä ennen, tai sen laatimisen yhteydessä pitkää kuitenkin käydä keskustelu puuraaka-aineen todellisesta tarpeesta, ekologisesta hakkuupotentiaalista ja kestävyyden asettamista reunaehdoista. Nyt eri osapuolilla on erittäin kaukana toisistaan olevat näkemykset siitä, mikä määrä hakkuita on kestävällä tasolla, ja mitkä ovat parhaat keinot puuraaka-aineen kestävän saannin varmistamiseksi. Metsänomistajia olisi jo aika lähestyä heidän arvoistaan käsin. Kuten Matti Myllyniemi toteaa, 30 % ei ole tehnyt mitään metsänhoitotöitä 30 vuoteen. Kun tähän astinen valistus ei ole mennyt perille, olisiko aika kokeilla jotain uutta? Tutkimusten perusteella vain 20 % metsänomistajista hakee välitöntä tuottoa metsästään. Jos metsäpalveluita tarjottaisiin metsänomistajille heidän näkökulmastaan ja arvopohjastaan, voisi se myös aktivoida myymään puuta. Metsäpalvelujen tarjonnassa ja metsänomistajien edunvalvonnassa olisi aika jo siirtyä nykyaikaan.

  3. Jussi Korhonen

    Kiinnostus metsänhoitoon on vähentynyt syystä, että metsän odotettavissa oleva tuotto on kutistunut viime vuosikymmeninä n. 1/3-osaan entisestä eikä moni enää näe kannattavaksi hoitaa metsiään pitkäjänteisesti.

    Taimikonhoito – ja ensiharvennusrästit heikentävät puunhankintamahdollisuuksia tulevaisuudessa yhä enemmän vuotuisen puun kasvun lisääntymisestä huolimatta. Korjuu tulee liian kalliiksi hoitamattomista
    metsistä.
    Siihen voisi vaikuttaa valtiokin tuottavasti esim. nykyistä kemeratukimallia vähemmällä byrokratialla toimivalla taimikonhoitokulujen verovähennysoikeudella suoraan maksettavista veroista.

    Myös tiestön kuntoon laittaminen on välttämätöntä, jos puunkäyttöä halutaan
    lisätä. Sitäkään ei voi tehdä ellei taloudelliset edellytykset ole kunnossa.

    Veromuodon muutos ei ole ratkaisu puuhuoltoon. Nykyisin ei kaikille puutavaralajeille ole ostajia ollenkaan ja niistä puista veron maksu etukäteen ei ole järkevää.

  4. veikko hintsanen

    Riikka toteat että :

    “Kuljetusten kannalta puolestaan on tärkeää, että perusväylänpidon korjausvelka kurotaan vihdoin umpeen ja turvataan näin raaka-aineen sujuva kulku metsästä tuotantolaitoksiin ja sieltä tuotteina asiakkaille.”

    Ongelmana on kuitenkin, että korjausvelka arvio on tehty virheellisesti niin ettei siinä ole otettu huomioon kaikkein tehokkainta kuljetusmuotoa : vesiteitä(joissa korjausvelka on noin 1,5 miljardia euroa /mikäli halutaan puolet Ruotsin tehosta) ja niiden mahdollisuuksia tehostaa niin energia kuin päästöjen suhteen Järvi Suomen alueella noin 50% . Kuorma auto liikenteen tehostamisella ei päästä kuin1/10 osaan em vesiliikenteen suomista mahdollisuuksista.

    Em toimenpiteet ovat huomioidut mm Ruotsissa jossa liikenteen kehittämisessä on siirrytty mottoon : nearest port is best port kun Suomessa eletään vielä Suomi on saari logistiikan kehittämisvaihetta. Ja tulokset voi lukea vaikkapa World bankin verkkosivuilta :LPI ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportista 6/2013 sivulta 19.

  5. Kari Virtaniemi

    Metsätaloudessa vallitsee suuri luottamuspula. Yhtäältä vaaditaan metsämaalle kiinteistöveroa, toisaalla kartelli toimii metsänomistajaa vastaan ja lobbaa lainsäädäntöön käsittämättömiä kommervenkkejä että puuta voisi myydä polttoon.
    Kuitupuusta teollisiuus on valinnut kartellitavan. Vain yksi yrityksistaä tarjoaa ja sekin niin vähä ettei kannata ilman antaa. Siksi kuitu -ja muu puu voi mennä hakkuriin ja lämmitetään mummoja vanhainkodissa.
    Oikeuslaitoksen näpeissä polttelee koko kartellisotku -on oikeuskäytännön ja oikeusvaltion periaatteiden vastaista jos suuret yhtiöt pääsevät KARTELLISTA kastumatta.
    Ympäristöpuolella on soidensuojelu yksi kanto kaskessa. Lisää kasvavaa metsäpinta-alaa saadaan omien valtakunnan rajojen sisäpuolelle kuivattamalla metsämaaksi ne suot mitä ei vielä ole NATURA ja muissa suojeluohjelmissa. Sitten ei tarvitse teollisuuden haikailla KARJALAN metsiin -siellähän sitä materiaalia riittää. Ukrainan selkkaus ja siihen liittyvät kaupalliset toimenpiteet ovat voimassa vielä vuosia jollei vuosikymmeniä. Voiko ryssään luottaa missään muussa asiassa kuin syvää molemminpuolista epäluottamusta tuntien.
    Suomessa suoperässä on saman verran energiaa kuin Norjalla pohjanmeren öljyssä. Onko Suomella malttia vaurastua?

  6. AK

    Sinänsä yllättäen Metsäteollisuuden edustaja lataa vaan hirvittävän listan asioita jotka pitäisi saada niin sitten “me ehkä voidaan jotain vähän yritellä”.

    Mitäpä jos maksatte siitä puusta sen verran rahaa että alkaa niitä 30% kiinnostamaan metsien hoito?

  7. Make

    Aivan niin kuin Veikko Hintsanen sanoo, vesiteitä ei ole hyödynnetty eikä halutakaan hyödyntää, vaikka kuljetuskustannukset ovat nousseet pilviin ja nousevat yhä kiitos valtion kuristus veropolitiikan.
    Vihreä biotalous oli jo kymmenen vuotta sitten suomen strategiassa esillä mutta Keskustan voitettua vaalit se unohdettiin täysin! Matti keskittyi naisiin eikä politiikkaan, taloudesta puhumattakaan.
    Puun reaalihinta on suorastaan romahtanut! Se johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei suomella ole ollut, eikä ole, tahtotilaa hyödyntää valtavia puuvaroja kuin varastoimalla ja sementoimalla ne saha- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Olipa niillä koskaan sitä käyttöä tai ei.

Jätä kommentti